Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
»Vimpari odotteli vain jotakin ihmettä tapahtuvaksi ja sanoi, että isoja aikoja ei enää ole siihen, kun Aappo papiksi joutuu, jolloin ei ole enää huolta.» »Vanha virsi. Aivan kuin sitten paranisi!» sanoi Liisa. »Miksikäs ei paranisi?» kysyi Viion leski. »Tottapa Aappo sitten elättää vanhempansa ja siskonsa ja huolen pitää heistä, kun kykeneväksi joutuu.»
"Sepä on ihmettä, kun on kerran ne kuntaansa saanut", huudahtivat miehet yhteen ääneen. Vähän mietittyään jatkoi sitten vanhempi: "meillä niistä ei ainakaan vahinkoa olisi, vaan sulaa hyötyä. Meillä, näette sen, saadaan toisinaan hyvinkin runsaasti merestä kaloja." "Eivätkös kalat sitte käy muutoin kaupaksi kuin markkinoilla?"
Senpä tähden hän nyt aina taloon tultuaan ei kauan siekaillut, ennenkun meni isännän tai emännän viereen istumaan ja ilman hevertelemättä alkoi hienoilla sormillaan hyppelöidä ja nytystellä niskasuonia, jota tehdessään alkoi jahkailla ja ihmetellä: Ai ihmettä, minkälaisilla makuroilla ja mokuroilla on kaulasuonet!
»Maijaliisa», kuului taaskin rouvan ääni sängystä, »ettekö jaksa valvoa vähän aikaa». »Kyllä»; hän nousi istumaan ja hieroi silmiään. »Ihmettä, kuinka pitää nukuttaa.» »Minua kutsutaan tuomiolle.» »Herra Jumala!» »Tulkaa likemmäksi. Pitäkää minusta kiinni!» »Rouva kulta. Mikä teitä vaivaa?» »En minä tiennyt niin käyvän. Se tuli niin äkkiä. Heräsin vasta sitten, kun rikos oli tapahtunut.»
Olihan tämä lopullinen vararikko toverien edessä, tämä maksukyvyttömyyden julistus oikeastaan ensi askel siihen. Tuskin hän siitä enää kohenee, ellei ihmettä tapahdu.
Sitte hän kääri tuon ihmettä tekewäisen helmensä siniseen nauhaan, ripusti sen Annan kaulaan ja painoi sen hywin kätkettynä neiden powelle. Ihmiset, joille kaikki on menestynyt, joiden aikeita odottamaton kohtaus ei ole koskaan seisattanut, tulewat päiwä päiwältä rohkeammiksi. Ensimmäinen onnettomuus saattaa heitä säikäyttää ja hetkeksi panna epäilemään, mutta waan hetkeksi.
Koivut olivat jo kellahtavia ja haavat seisoivat niin totisina, mutta sinä loistit niiden keskellä punaisin marjatertuin ja huusit minulle ei, ei, et sinä mitään huutanut, minä vaan sinut näin. Ja minä pysähdyin kuin ihmettä katsomaan ja kyselin itseltäni: sanonko minä hänelle jotakin, vai menenkö ohitse?» »Olisitko sinä mennyt ohitse...?»
Avoimessa ikkunassa hulmahtivat palttinauutimet, ja niiden keskeltä kurkisti esiin pieni, aamunsirkeä, punaposkinen, pörrötukkainen pää. "Herra professori!" hän ilkkui. "Luulin teitä ensin miksi mustalaiseksi, mutta tunsin teidät sitten profiilista. Mitäs ihmettä nyt?" "Hyvää huomenta, neiti! Saanko tulla katsomaan teitäkin profiilista? Tuntisin sen miljoonien joukossa."
Jos heidän ihailijoistansa tytöt olivat etevimmät, niin ei se ihmettä ollut. Naisethan aina ovat hurmastuneet ylioppilaihin. No niin, meidän Helsinkiläisiämme oli koko heidän lauluretkellänsä kohdeltu erinomaisen hyväntahtoisesti, jokaisella tavalla oli koetettu tehdä heidän oloonsa miellyttäväksi niillä seuduilla, joissa he olivat.
Minä näin ihan selvästi, että se jo lähestyi ja aikoi istua minun viereeni. Kuinka epämiellyttävää! Ajatteles, jos se olisi tullut minulta kysymään tuota, mitä ne nyt aina kysyvät: kuinka on sielunne laita? vai mitä se onkaan. Mitä ihmettä minä olisin sille vastannut! Hyi! Samassa laiva vihelsi, ja niemen takaa näkyi virran suu ja kaupunki, viimeinen ennen laivan lähtöä Suomesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät