Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Se tunkee huoneisiin, sataa sisään piipuista, nietostaa lasit umpeen, sulkee tien kaikkialle. Ja kun ei sitä ole, silloin ei pääse senkään vertaa: soita ja korpia kaikkialla, jotka näyttävät ulottuvan maailman laitaan. Tulehan auttamaan minua, Kaarina! Kaarina siunasi sitä ihmettä, että matto ripustetaan uunin kylkeä koristamaan.
Vähitellen muuttui heidän lapsellinen rakkautensa lämpeämmäksi, ja nyt heidän piti yhdessä astua pyhitetyn alttarikehän eteen, sen seurakunnan läsnä ollessa, joka tunsi heidän lapsuutensa tunteet, vannomaan toisillensa ikuisen ja vilpittömän uskollisuuden. Ei siis ihmettä, että he tunsivat hetken yhä juhlallisemmaksi.
Heidän ainoa lapsensa oli pappina ja oli tänäpäivänä kotikirkossa ensi kerran saarnannut. Nyt tuntuivat monin kerroin palkituilta kaikki kieltäymykset pojan opintojen aikana, tuntuivat vähäisiltä vuosikausien vaivat. Eikä tuo suuri oppi kuitenkaan poikaa vanhemmista vieroittanut; muuttumattoman hellänä säilyi yhä heidän suhteensa. Oliko ihmettä, jos todellisuus oli vanhuksista kuin ihanin unelma.
Ihmisiä mennä vilisti ympäri mikä istuen reessä, mikä hevosen selässä, mikä jalopeuran, kiiti ympäri vilisten vain ja kova soitto kävi, ja somaa se oli Katrista, oikein ihmettä.
Sitten menen vielä vähäisen nukkumaan ennen päivällistä. No ? En tule. AKSEL. Mitä ihmettä? Et tule? Kuinka se on selitettävä? Minkätähden et tule? SYLVI. Sentähden että että ... minä en tule. AKSEL. Ihanko todella? Sinä et tule? SYLVI. En. AKSEL. Ahaa minä jo ymmärrän. Sirkkunen ei ole vielä unohtanut meidän aamullista pientä kiistaamme. Sinä taidat olla äkeissäsi yhä, vai kuinka?
Kun tämä vieläkin isäntänsä kehoituksesta teki muitakin pikku temppuja, kääntyi Haley yht'äkkiä herra Shelbyn puoleen, taputti häntä olkapäälle ja kuiskasi: "Antakaa minulle tämä poikanen vielä lisää ja kauppamme on tehty." "Mutta mitä ihmettä te lapsukaisella tekisitte", kysyi herra Shelby. "Se on nyt minun salaisuuteni", vastasi Haley. "Mutta kuulkaapas kuitenkin.
Ei niin huonoa kalua ollut, etten minä sitä rahaksi muuttanut. Ja rouvat kun minusta pitivät. Voi ihmettä! »Snälla Lopo, sööta Lopo», pantiin. Poskia taputettiin ja vehnäskahvit juotettiin. Paljonko antoivat myyntipalkkaa? Ei kuin kymmenen penniä markalta. Mutta siitä sitä karttui. Elimme oikein hyvin siihen aikaan, sekä minä että poika. Sinulla jo silloin oli poika? Hm!
Hänellä oli sama ilme kuin lapsella, joka saatuaan laitoksensa valmiiksi odottaa vanhempia ihmettä katsomaan. Ihastuneesti hymyillen hän sanoi: Nyt ne sen näkevät ja voivat tulla niinkuin ennenkin, jotka tahtovat. Siinä lyhty sitten loisti keskellä autioita hankia, lumierämaassa jääkylmien tunturihuippujen välissä, loitolla maailmasta, näkyen niille, jotka tahtoivat sen nähdä.
"Mitä ihmettä sekin kaikki on!" ajatteli Henrik aivan kuin hän nyt vasta olisi lukenut Gabrielin oudon uhkauksen ja ymmärtänyt mitä se sisältää. "Siinähän on kokonainen elämä, viiteen vuoteen en ole häntä nähnyt, kuinka paljon olen kokenut tällä ajalla itse, ja miksei hän olisi kokenut yhtäpaljon, kokenut ja muuttunut yhtäpaljon kuin minä! Täytyyhän muistaa, että hän on minun oma veljeni!
Minusta näytti luonto valmistaneen surulliset tervetuliaiset Baskervillen perilliselle, hänen ensi kertaa saapuessaan sukutilalleen. "Mitä ihmettä tuo on?" huudahti tohtori Mortimer. Edessämme oli terävä, nummesta esiinpistävä, kanervainen jyrkänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät