Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mutta ihana impensä ei rientänytkään häntä vastaan tervetuloa toivottamaan. Hän kyseli missä kaunoinen viipyi, vaan ei saanut tietoa keltään. Kaikkialta hän etsiskeli häntä yöt ja päivät, väsymättä, mutta aina turhaan; impi oli kadonnut ilman jälkeä kuin aamun kaste. Viimein heitti hän kaiken toivon, unohti kaiken elämän ilon ja käyskeli täällä vielä ajan mykkänä varjona.
Lentäisin lepeämättä, Matkalla makoamatta, Ilman puussa istumatta, Lehvällä levähtämättä; Meret ei estäisi minua, Selät ei ne seisahtaisi. En surisi iltaisesta, Enkä eineruo'istani, Murkinat' en muisteleisi, Viel' en viikonkaan perästä; Armas minun aamustaisi, Illastuttaisi ihana, Kasvo kaunis syötteleisi, Muoto murkinoitteleisi. Kant. POIS ON MENNYT MEIST
Amerikan metsät loistavin köynnöskasvinensa olisivat minusta ainoastaan kuin taulu suurenlainen ja ihana todellakin, maalattuna kuin se onkin Jumalan omalla kädellä, mutta puuttuva sitä kodin ja koti-olojen suloista tuoksua, joka jok'ainoasta pienestä orapihlajapensaasta akkunani alta huokuu minua vastaan.
Parooni Sparrfelt esteli, mutta kun hän ei varmaan tiennyt, kuka tuo kummallinen tyttö oikeastaan oli, laski hän hänet menemään, ja ennen pitkää oli tyttö saattelijansa kanssa kadonnut väkijoukkoon. Weidern kohautti olkapäitään. Meillä, sanoi hän, ei tarvita noin monia mutkia orjatytön suhteen, olkoonpa hän sitten ihana kuin Pyhä Anna tai kuin itse keisarinna Katariina.
Voi sinä, minun ihana, tuntematon, umpivieras morsiameni! Ihan näen sinun kasvosi, sinun silmäsi katsoo minuun, sinun sielusi puhuu minun kanssani, me olemme jo kihloissa, olemme jo toistemme omat! Henrik nousi niin ajatuksissaan, ettei tiennyt minne panna serviettiä käsistään. Esiin hypähtänyt kyyppari hänet herätti.
Minä en olisi tahtonut kuolla vielä. Elämä oli niin ihana, mutta niin lyhyt, niin lyhyt. Minun ainoa elämäni!» »Liisa, Liisa!
Tuo ihana lady ei voinut olla vähän vaalenematta, kuu vene kulki niin läheltä äkkijyrkkää putousta, jota valkea usva osoitti. "Tule Betty," lausui vieras herra englannin kielellä seuraajallensa, "käykäämme katsomaan, täällä se olisi, täällä, ja tässä kasvaa katajapensaita; ei, mutta vaiti, tässähän on uunin raunioita." Vieras herra kävi lähemmäksi ja istui vielä jäljellä oleville nurkkakiville.
Ihana ennustus! Simo. Lausuipa vanha Riihelän lautamieskin pojilleen: "kumartakaa, pojat, kuningasta!" sanoi hän. Ja kumarrusten aprakkata ajaa tämäkin kuningas. Jaakko. Kumartakaa kuningasta, te jäykkäselkäiset teräspuikot! Kaikkipa alamaisuudella nyykäyttivät niskaansa Jaakolle, joka istualtaan nousi ja ylvästellen tepasteli. Sere.
Hän huomaa sen itse ja kysyy häneltä »kiusaako se häntä, että hän niin paljon katselee häntä». Ja Emilie vastaa sydämensä syvyydestä: »Ei!» ylpeänä ja voitonriemuisena siitä, että »minua, juuri minua hän pitää rakkaana, tuo suuri, tuo kuuluisa ja jumaloitu, tuo ihana runoilija, tuo verraton nero!
Oli toukokuun ensimäisen sunnuntain iltapäivä, niin ihana ja valoisa kuin tavallisesti on vasta kuukautta myöhemmin. Ilma tuntui niin lämpimältä, että kuningatar Frédérique, pikku prinssi ja hänen opettajansa Méraut ajelivat avonaisissa vaunuissa ympäri St. Mandén metsää.
Päivän Sana
Muut Etsivät