Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Puuhaillessansa kysyi jo Anna Liisa mieheltänsä: »Yhäkö sinä Ihalainen nukut?» »Ei se kuule, se nukkuu!» vahvisti Miina ja huomautti: »Eihän tästä ole suoraan mennessä Hyväriseen kuin kuusi virstaa.» »Eihän tästä ole», oli Anna Liisa samaa mieltä ja nyt hän jo kysyi mieheltään kovemmin: »Etkö sinä Ihalainen kuule ja nouse siitä hakemaan tulitikkuja Hyväriseltä?»
Avioliitto oli onnellinen ja hänen perillisensä elävät vieläkin Liperissä Kytkytmäen talossa. Antti Ihalainen käännytti nyt kuormansa takaisin ja niin lähdettiin paluumatkalle. Anna Liisa ja Kanasen eukko ajoivat karjaa jälessä ja siunailivat joskus, mutta vielä useammin äkäilivät elukoille.
Emäntä kysyi: »Vai ihan se Ihalainen ruuan äärestä! Huttuako se Anna Liisa keitti?» »Huttua.» Antti oli jo päässyt syönnin alkuun, kun emäntä vieläkin valitti: »Eipä näistä meidän ruuista ole, kun ei ole mitään erityisempiä herkkuja... Toisit nyt Anna Kaisa sitä palvattua sian lihaa...?» Anna Kaisa kiirehti täyttämään pyynnön. Antilla oli mainio ruokahalu.
Raivoissaan sieppasi hän tadikon ja löi sen varren poikki tallin nurkkaan. Sitte vimmastui hän taas Vataselle: »Sekin ruumiskirstupetäjä piti vielä sinun naimisesi tähden hakata...» Ja silloin hän lähti katsomaan petäjäänsä. Se kelletti nyt maassa pitkällänsä. Ihalainen alkoi harmitella: »Semmoinen petäjä, ja siihen piti mennä!
Nyt alkoi Anna Liisaa huolestuttaa ja tovin kuluttua hän arveli: »Minnekähän se Ihalainen nyt on koko päiväksi jäänytkin... Tulitikkuja ei ole koko talossa eikä Ihalainen vain tule...» »Eikä näet tullut tuolta Jussi Kokolta pyydetyksi!» hoksasi Maija Liisa. Ihmetteli sitä Anna Liisakin, mutta selitti: »Kukas sitä nyt hoksasi pyytää, kun on Ihalainen kerta niitä hakemassa!»
Yhä hän vain ajatteli asian juurta. Sitä miettiessään muisti hän Antin vastaan tullessaan sanoneen hänelle olevansa menossa Hyväriseen, silloin kun hän sitten pyysi Antin samalla kysymään tyttöä. Nyt vasta huomasi hän kysyä Antilta: »Ihalainen hoi?» »No?» »Kun minä en hoksannut kysyä silloin, mitä varten sinä Hyväriseen olit menossa.»
Antti Ihalainen itse makaili penkillä mahallaan piippu hampaissa. Silmät olivat puoli ummessa ja piippu hampaista juur'ikään pudota lupsahtamassa. Mutta hän oli kuullut puhelun ja unisenakin tajunnut, mistä oli puhe. Ei hän sitä tosin tajunnut selvästi, mutta kumminkin. Ikäänkuin unesta enemmän nauttiaksensa örähti hän kuin itsellensä: »Onhan sillä Jussilla karjaa.
»Uuras työmieshän se Ihalainen on... Vaan missähän se nyt viipyy, kun ei jo tuo niitä tulitikkuja?» antoi Maija Liisa tulla. Ja kyllä siinä alkoi Anna Liisakin jo ajatella yhtä ja toista, vaikka luottikin aina siihen, että kyllä Ihalainen aikanaan tulee. Mutta häntä olisi tarvittu pian. Levottomuutta lisäsi nyt vielä Maija Liisa sanoen: »Kun ei vain olisi tapahtunut jotain!
Ja hyvät ystäväthän nämä ovat siitäkin lähtien olleet Ihalainen ja Vatanen. Ja saman näköisetkinhän nämä ovat molemmat, vaikka tämä Ihalainen on puolta vuotta nuorempi kuin se Vatanen.» Sillä lailla olivat he tutkineet Jussi Vatasen ja Ihalaisen ulkomuodon ja menneisyyden ja siirtyivät nyt hänen pukuunsa.
Ota minua kaulasta kiinni, Ihalainen!... Likistä! Niin!... Eeeee!» »He-hee!» kertasi Antti. He ajoivat käsi kaulassa ja yrittivät jo pieneksi lauluksikin panna. Antti kysyi: »Oletko sinä humalassa?» »En...» »Vai et... En minäkään sitten ole... Hii-iiii!» »I-iiiiii!» pillitti Jussi vastaukseksi ja tamma sai nyt ohjaksen periä.
Päivän Sana
Muut Etsivät