Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Mitä se haittaa? Mitäkö haittaa? Niinhän sinä nyt sanot, kun olet suuressa talossa, vaan mitäs meillä on. "Suuressa talossa", toisti Viija. Sinä luulet aivan varmasti, että minä sitä oikealla onnen kukkulalla seison. No, hyvänen aika, mitenkäs muuten. Voih! huokasi Viija pienellä pään pyörähdyksellä. Kertoisinkohan minä sinulle kaikki ajatukseni.
«Minä mielelläni», huusi Gunilla rouva terävästi ja lyhyen, «minä mielelläni näen luonani tuttaviani ja minulle on mieleen, jos he tahtovat nähdä minut. Herra Jumalani, vaikkeivät aina olekaan niin hauskoja. Hyvänen aika, pitäähän olla kärsivällisyyttä toisiansa kohtaan tässä maailmassa! eihän aina saa yksinomaan vaatia muilta kaikkea. Jumala varjelkoon.
Kuinka?... Emäntä on kirkossa." "Eikö hän vielä ole kotona?" "Ei ketään kirkkoväestä vielä ole kotona." "Hyvänen aika! Kas se oli niin, että emäntä pyörtyi kirkossa juuri kuin lapset oikeudelle menivät, ja isäntä sekä Salovaaran Jaakko kantoivat hänen pois kirkosta. Minä menin sitte hetken perästä myöskin ulos, katsoakseni häntä; ajattelin, että ehkä olisivat vieneet hänet lukkarille.
"Voi! hyvänen aika..." sanoi Helka ... "kukahau se oli?" "Olipa kuka tahansa, se sitte hullulle on oikeen parahiksi, kun käypi kirkkotiellä reistaamaan suotta aikojaan hevosen viattoman hevosen kanssa..." tuumaili isäntä. "Kyllä se raukka nyt taitaa olla hukassa. Pitäisi meidän ajaa kovemmin, että kerittäis siihen, jos hänelle pahoin käypi..." sanoi emäntä.
Hän katsoi rauhallisesti Hannaan. »Missä se on? Sano pian!» Jussi vähän mietti ja nieli alas mitä oli purrut. »Taisi jäädä kouluun.» »Hyvänen aika! Nyt en voi lukea läksyjäni.» »Lähetä lainaamaan.» »Kun kello jo on niin paljon.» »Asuuhan Olga tässä likellä.» Mutta Olga tulikin samassa juosten portaita ylös ja etehisen kautta suoraan ruokasaliin. »Hanna, minulla on uutisia. Hyvää huomenta!»
MAIJU. Mitä varten toinen asia? Joko minä olen lapsi, taikka minä en ole lapsi ELISABETH. Eläkä nyt intä siellä suotta. Katsotaanpas tätä mattoa. Mutta hyvänen aika täällähän on vielä ommeltavaa kuinka ja paljon. MAIJU. Puolessa tunnissa se on tehty. ELISABETH. Ehkä minä tämän otan huostaan. MAIJU. Ei, mamma antaa tänne, kyllä minä sen itse lopetan. ELISABETH. Mene sinä ennemmin asialle.
Tää vanha Musti hyvänen On peru aikain entisten; Hän kotoisin on Spanjasta, Ties' äiti kertoa. Sen näkikin jo turkistaan, Kuin mörisi hän nurkassaan; Mut miten Pohjolaan hän sai, Ei kenkään tiennyt kai. Kyll' oli vainen hänkin vaan Voileipää syönyt aikoinaan, Mut nyt hän tyytyi vähempään, Mörisi näljissään.
«No, mutta hyvänen aika, setä! Tuon asian tietää jokainoa kerjäläispoikakin, ja te puhutte niinkuin vasta nykyään olisitte saaneet tietää sen, ettei ihmisen täydellisyys ole mitään«. Johannes hymyili. »Niin! Vasta nykyään olen saanut tietää, että niin on. Sinä, Sakari, tiedät tuon, enkä kumminkaan usko, että itse ymmärrät mitä tiedät. Tieto on, näet, kahtalainen: järjen ja sydämen«.
Kotiin oli kuitenkin hyvänen matka ja hän päätti ottaa hevosen, nousi rattaille, antoi selkään, karjaisi ja päästi luistamaan. MUUAN RIIHIP
»Kolme viikkoa.» »Hän oli salaperäinen mies, tuo Aleksander, salaperäinen ja vaitelias mies», jatkoi hän. »Nuorena ollessaan ei hän juuri paljoa puhellut. Ei kai hän koskaan kertonut minusta?» »Ennenkuin te itse minulle ilmoititte, en edes tiennyt, että hänellä oli veli.» »Hyvänen aika, eikä Shawsistakaan, arvelen?» »Ei hän maininnut sellaista nimeäkään», vastasin minä.
Päivän Sana
Muut Etsivät