Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Kyllä, sain minä yhden, joka piti jätettämän kornetti H:lle, ja minä aion juuri mennä viemään sitä Tuorlinnaan, kun vain ensin saan tipan velliä poikaani ... poju parkani, syö, poika!" "Hyvänen aika! tuo heti kirje tänne, joutuun, mene heti, sanon minä, sitä tuomaan, mene..." "Kyllä, kyllä ... minä menen, kun vain saan velliä tipan poikaani. Hänen on kovin nälkä, poju parkani. Syö, poika!"
Mutta minkä ihmeen tähden ette sitä hänelle sanonut? Hyvänen aika! Sehän olisi näyttänyt imartelemiselta. Mitä sitten imarteleminen on? Imarteleminen on itsekkäässä tarkoituksessa lausuttu teeskennelty kiitos eikä ystävän rehellinen kiittäminen siitä, mikä meistä on hyvä ja kiitosta ansaitseva.
Ne on eri miehet, jotka sitä koulua käyvät ... on täälläkin yksi. Hyvänen aika! Kyllä kai minä en oppisi ymmärtämään, vaikka kuinka kauan kuuntelisin ... en enemmän kuin tikan naputusta. Matti ja Liisa kuuntelivat seinävieressä kallella päin, siksi kun ei enää naputusta kuulunut. Sitten kutsui Ville heidät katsomaan odotussalin lasiovesta sisään...
Turkkiin puettu mies "Elias! hyvänen aika, enhän sinua aikonut tuntea!" "Suo anteeksi, että näin tulen teidän joulurauhaanne häiritsemään, mutta aikomukseni olikin lähteä äitisi luo Poriin, johon lähdinkin ja ennätin vähän sopivampaan aikaan; mutta siellä kuulin, että äitisi ja sisaresi ovat täällä.
Eikö se sitten ole tarpeeksi suuri? Mutta eihän se ... enhän minä ... hyvänen aika...! Minä olen tietysti päättänyt vain itseni mukaan ... minä jos menisin ripille, olisi se merkki siitä. Niinhän sen pitäisi olla, vaikkei aina ole. Mutta suokaa anteeksi, jos minä sitten käsitän teitä vieläkin vähemmän. Ja hänen tahtonsa on tietysti teidän lakinne! sanoi Olavi kiivastuen.
Sitä vilua se värisi, vaikka oli aivan tyyni eikä edes kovin kylmä ilmakaan. Voi hyvänen sitä ilmaa! Kuusikin tohisee kuin Pankakoski ja nurkissa jyrisee kuin ukkonen. Sen näki jo eilen aamulla, sanoi Mikko, että lunta on ilmassa, pilvet olivat valkean äljäkät ja lunta kasvoivat. Päivemmällä ne katosivat ja ilmakin lämpeni, kun tuuli lienee ollut etelässä, koskapa pilvet pohjoiseen pakenivat.
"Hyvää iltaa mummo, hyvää iltaa äiti ja sinä olet kai Priita Stiina?" sanoi vieras tytölle, joka niiasi niin syvään kun suinkin oli opetettu. "Oi, hyvänen aika! Antti Pietari! Antti Pietari!" huudahtivat kaikki ja syöksyivät hänen ympärilleen kuin unesta heräten. "Niin, teidän entinen Antti Pietarinne," sanoi hän ja syleili heitä kaikkia. "Jumalan rauha! Tiedättekös, äiti, nyt jään tänne yöksi."
Toini kertoi asuneensa ainoastaan kahdessa paikassa, lapsuutensa kodissa ja siinä, missä nyt asui. Muuttoa lukuun ottamatta, oli hän tuskin ensinkään matkustellut. En minä voi uskoa. Toinista rupesi tuntumaan pahalta. Hyvänen aika, miten kummallinen sinä olet, nuhteli rouva Hägg. Enhän minä koskaan ole nähnyt sinua tuollaisena. Toini tarkasti silläaikaa muistinsa kätköjä.
Iloisesti hämmästyen lyö vanha Leena kätensä yhteen, kun näkee Mansikkia heille talutettavan. Hyvänen aika, mitä se on? Ammuu! vastaa Mansikki. Vastavihityt eivät vielä ole joutuneet kotiin. Sormulan nuoret menevät katsomaan, eikö heitä jo näkyisi. Pentti jää Leenan kanssa juttelemaan. Ihmeellistä on, puhelee Leena miten silminnähtävästi se Sormulan talous kohenee.
"Kyllä me Lillun kanssa niistä sovimme", sanoi Katru luottavasti. "Kyllä me emännän kanssa niistä sovimme", kertoi Lillu ja jatkoi sitten: "Mutta tuo asia ei saa noin mennä, Lillu ei olisikaan sitte Lillu, hyvästi!" Sen sanottua lähti hän. "Voi hyvänen aika", päivitteli Kirri. "Voi piru sentään!" tuskitteli Katru, sillä heiltä tuntui nyt olevan lopussa kaikki hyvät keinot ja hyvät toivot.
Päivän Sana
Muut Etsivät