Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025


Hyvähän oli, niinkuin oli!... Ja minä päätin olla siitä välittämättä enkä huolia mistään... Mitäpä se minuun koski! Kohosin istualleni lähteäkseni pois, pois jonnekin kauas, sillä täällä oli minun mahdoton viipyä. Mutta silloin minä kuulin hänen äänensä ulkoa, ja se koski minuun niin, että minä kivusta vapisin.

Kun Onni oli päivällisen syönyt ja sitten puutarhaan lähtenyt, huomasi hän pikkusisarensa olevan hommassa hänen työpaikallaan. »Mitä sinä minun saveani...!» huusi hän. »Laitan kukkoja kuten sinäkinvastasi pikku tyttö. »Mene matkoihisi siitävirkkoi ankarasti Onni. »Hyvähän sinun olisi toisen savesta...!» Ja hän ryhtyi jatkamaan innokkaasti työtänsä.

Muutamat niistä näkyivät naurahdellen katselevan tuon vasta tulleen tavatonta ahkeruutta, ja joku jo ohikulkiessaan pilkallisesti kysyi: Hammassuolojakos tämä tyttö loihtii? Aliina ei vastannut mitään, koetti olla kuin ei olisi kysymystä kuullutkaan. Pilkanteko koski ikävästi mieleen. Hyvähän niiden on olla lukematta, kun ovat ennen olleet.

Ka hyvähän se on sekin ... mutta kunpa minä jo ennätin vähän ajatella tätä mestari Koikaleen tyttöä ... sitä Hilkkaa... Niin sittenpähän kun kysyy, ja jos ei suostu, niin tietää kääntyä jonkun muun tytön puoleen.

Siellä olisin vielä nytkin, vaan vanhempani ikävöivät minua ja minullakin oli niin hirveän ikävä vanhempiani, jonkatähden tulin takaisin kotiin ja hyvähän minulla on, kun mulla on niin hyvät ja rakkaat vanhemmat. Minulla vaan on ikävä siitä, että setäni ja hänen rouvansa jäivät niin pahoille mielin, kun erosin heistä.

Anomattakin ne sinulle anteeksi annetaan, jos ne mielesi murheelliseksi saattavat, eikä taas kenenkään synnit niin suuret ole, ettei Jumala hänen huutoansa kuulisi, vakuutti hän minulle niin vakavasti, etten voinut olla häntä uskomatta. Sanoin minä kuitenkin siihen: »Hyvähän sinun on sanoa, joka aina olet hyvästi elänyt». Elä sano niin ... minulla on paljon syntejä, ja joka päivä minä yhä teen.

Mutta silloin kääntyi hänen raivonsa meitä kohtaan. Epäonnistuneen kyvyn koko katkeruudella alkoi hän haukkua ystävääni: Hyvähän on teidän, joilla on suhteita ja hyviä ystäviä ja stipendejä, mutta mitä helvettiä maksaa köyhän miehen lapsen...! ja sitten hän unohti sen ja alkoi sadatella maata ja taivasta ja väliin omaa itseään. Elkää nyt...

Mutta nyt hän jäi odottamaan Tapanilta vastausta ja silmät maahan luotuina nypästeli Tapanin paidan hihaa. "No hyvähän tuo olisi kun niin olisi", sanoi Tapani lievästi hymyillen.

Lupasin viedä salaisuuden mukanani hautaan, ja kiitellen ja hyvästellen lähti rouva. En tahdo ketään tuomita. Onhan »Luonnon kirja» mainio kirja, joskaan nyt ei juuri tähän tarpeeseen. Mutta hän oli tosissaan, rouva parka; hänessä näytti heränneen vilpitön harrastus tehdä jotakin isänmaan hyväksi. Kansassa on se jo aikoja sitten herännyt, ja hyvähän on, että se kerran herää näissä herroissakin.

Jukke ei kerinnyt sen enempää kertoa, ukko kun kuuli mistä on kysymys, niin katkasi heti. »Sehän oli paras. Kyllä ne osataan ottaa minkälaiset vaan itse haluat.» »Ne tuota otetaan hyvät, ihan kuninkaalliset», vakuutti Jukke. »Sen parempihan se on antaa parempia, hyvähän se, ei hävetä. Otetaan vaan hyvät, otetaan vaan ihan kuninkaalliset», mukautteli ukko. »Niin kuninkaalliset me otamme.

Päivän Sana

vaadittaessa

Muut Etsivät