Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. toukokuuta 2025
Kirveillä ja piiluilla huolestuneet puolustajat alkoivat iskeä jumalia ja sankareita ja muutamassa silmänräpäyksessä olivat nuo ihanat kuvapatsaat murskana. Se oli kamala näky. Tuolla murtui suurenmoinen Hadrianuksen ratsastajapatsas; hevonen ja mies iskettiin erilleen. Tuolla kaatui pitkälleen hymyilevä Aphrodite.
Georg oli todellakin kokonaan toinen verraten entiseen. Tuo ensi tervehdyksen omituinen silmiin hymyilevä ylimielisyys ei ollutkaan mitään satunnaista, vaan oli nyt aina hänen kasvoissansa, ja oli nähtävästi hänen uusi valttinsa. Ainakin Helena ensi hetkestä joutui sen johdosta allekynsin ja Georgilla oli kaikki valta.
Kuka se mahtoi olla tuo nuori nainen, joka kukilla seppelöitynä ja suu hymyssä lähestyi Annikkia? Hän näytti niin tutulta, että Annikki ensin luuli häntä äidikseen, mutta ei se kumminkaan ollut äiti. Hän ojensi kätensä Annikille. "Kuka olet?" puhkesi Annikki kysymään. "Elämäsi olen, Annikki ainoiseni", vastasi hymyilevä tyttö. "Elämänikö olet? Kuinka kaunis olet, ja kuinka sinua rakastan!"
Aivan kuin vastakohtana nähdään Seinen toisella puolen Passyn hymyilevä, herrasmainen kaupunginosa, hienot ylimykselliset korttelit Invaliidihotellin ympärillä ja Faubourg Saint-Germainissa ja niitten takana komeat kadut, niin että Beauchênen konepaja, joka oli poikkikadun varrella, käänsi selkänsä köyhyydelle ja kasvonsa kohden koko maailman rikkautta ja iloa.
Kasvoihin palasi viehättävä hymy ja rauhallisesti lainehti rinta. Hanna saa Antilta kirjeen. Aamun hohtava koite oli jo itäisen taivaan poutaisella rannalla, josta kainosti hymyilevä himmeä valo levisi vuoriin ja laaksoihin. Kummun kuusetkin ihastuksissaan korvat pystyssä seisoivat tyynesti odottaen päivän sanomia. Kointähtikin riemuisena liekehti koitteen rajalla ja kiirehti valoa kohti.
Heidän väittelyään seurattiin yleisellä huomiolla, suosio herra Levonin puolella. Hän oli tyyni ja hymyilevä, puhui sujuvasti, monijaksoisin ja taidokkaasti rakennetuin lausein ja hyvin väritetyllä äänenpainoilla, ja hänen ilmeensä ja liikkeensä, joita hän käytti säästäen, tekivät aina pettämättömästi vaikutuksen.
Tänä hetkenä hänestä tuntui, kuin olisi hän saanut Main täydellisesti takaisin; Main silmissä oli sama hymyilevä lapsenkatse kuin ennenkin, väkinäisyys, joka oli ollut hänen rakkaudessaan, oli poissa, hän oli saanut lemmikkinsä takaisin, ja menneisyyden muistot tukahdutti nykyhetken suloisuus.
Aivan oikein, niissä oli kyyneliä, ja minun juohlahti mieleeni, tulisiko minunkin päiväkirjaani samanlaisia merkkejä. Lehdet ovat nyt niin valkoiset ja puhtaat, ja kannet niin kiiltävät ja sileät! Uusi, kaunis kirjani on yhtä heleä kuin se elämä, joka on minun edessäni, ja se mailma, jonka hymyilevä näkö-ala avaantuu minulle.
Kuin muori? oli sukupuolensa oikeuksista huolehtiva Annushka keskeyttää, mutta nyt kielsi ukko: Mitä sinä sotket!... Muori niin muori... Ja nyt voikin alati hymyilevä Iivana jatkaa: Muori tää minun, ottaa, toraa... Monta päivää peräkanaa toraa... Valehtelet! kivahti Annushka, mutta taas ukko: Herkeä, Annushka!... Kuin sinä tiedät, jotta valehtelee... Herkeä!
"Taivas antakoon sanasi anteeksi!" huudahti vaalea innokkaasti, "onhan meillä kuninkaamme Teoderik, jota hänen vihollisensakin kutsuvat suureksi, maailman ihanin sankari, viisain ruhtinas? Onhan meillä tämä hymyilevä Italian maa kaikkine aarteineen? Mitä on maailmassa goottien valtakunnan veroista?"
Päivän Sana
Muut Etsivät