Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kymmenen vuotta tämän ajan jälkeen, kun Helena oli jo kuusitoista vuotta täyttänyt ja Georgilla oli ainoastaan muutama kuukausi vielä kadettikoulua jäljellä, tuli hovijunkkari kirje kädessä vaimonsa luo ilmoittamaan, että Georgin vanhemmat Georgin kanssa tulevat parin kolmen viikon kuluttua vierailemaan kartanoon. Missä Helena on? kysyi hän. En todellakaan tiedä. Te ette tiedä koskaan mitään.
Helena olisi myöskin sentähden mielellään tehnyt lopun koko tavasta, mutta entä jos Georgissa olisi silloin herännyt epäluuloja ja se olisi ruvennut arvaamaan, ettei Helena voinutkaan ottaa sitä vaan toverilliselta kannalta! Georgilla ei tietysti ollut mitään tämän laatuista estettä, ja sentähden oli tuo toverillinen tapa hänellä juurtumistaan juurtunut, eikä hän koskaan sitä unohtanut.
Sen valossa oli Georgilla tilaisuus vasta saatua ystäväänsä lähemmin tarkastaa, ja odottamattomalla mielihyvällä kiintyi hänen silmänsä tuon hengen miehen kasvoihin. Niin lempeitä ja herttaisia kasvoja, täynnänsä ylevää rauhaa ja ystävällisyyttä, oli hän harvoin, jos koskaan, nähnyt.
Georgilla kun nyt oli isonlainen rahapalkka ja hänelle kun ystävät ja suosiat sen lisäksi antoivat yllin kyllin arvokkaita anteja, niin olisi hänellä ollut tilaisuutta kaikkiin rikkaan miehen nautintoihinkin, vaan hänestä oli parempi pysyä entisessä kohtuudessa ja kieltämyksessä.
Sattui myös yhtä usein että he tervehdittyä tai hyvästijättäissä jäivät pitelemään toistensa kädestä, kun Georgilla oli aina niin paljon sanottavaa tavattaissa ja ennen eroomista. Mitäpä siinä oli erinomaista. Piteleväthän luutnantit keskenänsäkin joskus siten toisiaan kädestä tavatessa tai erotessa.
Georg oli todellakin kokonaan toinen verraten entiseen. Tuo ensi tervehdyksen omituinen silmiin hymyilevä ylimielisyys ei ollutkaan mitään satunnaista, vaan oli nyt aina hänen kasvoissansa, ja oli nähtävästi hänen uusi valttinsa. Ainakin Helena ensi hetkestä joutui sen johdosta allekynsin ja Georgilla oli kaikki valta.
Olivat seisoneet haudalla ja itkien puhuneet hänestä. Mutta siitä oli jo neljä kuukautta. Sitä uteliaampi oli Helena saamaan tietää, mitä kumman asiata Georgilla saattoi olla. Asia oli nyt semmoinen, että Georg pyysi Helenaa antamaan hänelle ranskan tuntia. Helena rupesi nauramaan ja kysyi mitä ihmettä hän ranskan kielellä aikoi.
Siitä pitäen kun Georgilta Helenaa tiedusteltiin, sanottiin: missä sinun pikku morsiamesi on? ja Helenalle missä on sinun sulhasesi? Näissä leikeissä oli Georg kokonaan voitolla Helenasta, hän oli pääasia ja Helena sivuasia. Ja jos Helena olikin ulkona häntä urhoollisempi, niin oli Georgilla vieläkin ala, jolla hän voitti Helenan.
Päivän Sana
Muut Etsivät