Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Kuningas hymähti jälleen ja tarttui sitten kynään kirjoittaakseen maksumääräyksen. Kirjoittamaan ryhtyessään työnsi hän adjutanttinsa ja muut huoneessa olevat upseerit pois läheltään.
"Hm, yksinänsä", hymähti muori, "mut nepä sanovatkin teidän olleen kahden kesken, ja kyllä siitä Kalle sitte on saanut toisenkin kerran kuulla, kun nyt kaikki vetelevät teitä hänelle." "Voi noita hupsuja!" sanoi Reeta ja oli hiukan naurahtavinaan. "Mikä pakko minun on ottaa semmoista huoneristiä nyt vanhoilla päivilläni?
Kristus antaa hänet minulle eikä ikinä enää eroita meitä." Petronius rupesi astelemaan edestakaisin atriumin permannolla, ja hänen kasvoillensa nousi pettymyksen ja kärsimättömyyden ilme. "Siihen ei tarvita teidän Kristuksenne apua," virkkoi hän vihdoin. Vinitius hymähti surumielisesti ja vastasi: "Ei, rakkaani, mutta sinä et tahdo sitä ymmärtää." "En tahdo enkä voi, sanoi Petronius.
Viimeksimainittu jatkoi kertomustaan: »Minä elän nyt aivan armopalasta, sillä velkojani ovat minua hätyyttämättä osaksi ystävyydestä, osaksi taas sen vuoksi kun tietävät, että poikani Matti ottaa talon ja kykenee maksamaan velat, kun saa rikkaan vaimon.» Hän hymähti katkerasti. »Ja nyt minä pyytäisin, että nimismies tekisi niin hyvin ja tulisi tänne jonakuna päivänä kirjoittamaan meidän välille kauppakirjat.»
Nehljudofin lapsekkaaseen arveluun, että Maslova voisi tulla vapautetuksi tämän jäljennöksen nojalla, hän vaan ivallisesti hymähti, ilmoittaen että vapauttaa ei voinut ketään ilman määräystä hänen välittömältä päälliköltään. Kaikki, mitä hän lupasi, oli siinä, että hän ilmoittaa Maslovalle armoituksesta, eikä pidätä häntä ainoatakaan tuntia, sittenkuin on saanut esimiehensä määräyksen.
Se oli niin tukevaa ja turvallista. Ja kun Luoja lisäksi antoi terveyttä ja pitkää ikää, ei ihmisellä voinut eikä saanutkaan olla enää mitään valittamista. Tuon onnen olisi hänkin ehkä vielä voinut hankkia itselleen. Johannes hymähti. Kenties siihen ehtii vielä, ajatteli hän.
»Veli Erkki, Veli Erkki», vastasi Leena tokottamalla aivan kuin koettaen sitä iskettämällä iskettää lehtorin muistiin. Lehtorin rouva ei voinut olla purskahtamatta nauramaan Leenan erehdykselle ja hänen hassunkurisuudelleen opettaessaan lehtoria. Mutta lehtori hymähti vain ja pehmoisella äänellään selitti Leenalle: »Minä tässä vain muistelin muutaman oppilaani nimeä.
Kaikki tarkoittaa vaan hänen parastaan, minä tahdon vaan, että tuo kärsinyt sielu saisi levähtää, sanoi Simonson katsoen Nehljudofiin semmoisella lapsellisella hellyydellä, jommoista ei olisi mitenkään odottanut noin synkännäköiseltä mieheltä. Simonson nousi seisaalleen, otti Nehljudofia kädestä, lähensi kasvonsa häntä kohden, hymähti ujosti ja suuteli häntä.
No, ehkä voisikin kutsua tänne kaikkien ymmärtäväisimpiä heistä, sanoi Nehljudof: kyllä minä heille tekisin tarkan selon. Miksei se kävisi päinsä, sanoi hymyilevä pehtori. Vai niin, no käskekäähän sitten huomiseksi. Se käy hyvin päinsä, sanoi pehtori ja hymähti vielä tyytyväisemmin, käsken huomiseksi.
Nähdessään sen rovasti itsekseen hymähti isännän tarkkuudelle, mutta ei virkkanut mitään, joten puhelu nyt katkesi. Mutta ruustinna puheluun taas päästäkseen sanoi: Taitaisi se Anna Marian paikka tunkiolla jäädä tyhjäksi, jos alkaisi talosta-muuttopuuhat syntyä. Hm. Jäisikö tuo parsi kovin kauaksi vaille.
Päivän Sana
Muut Etsivät