Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Arastellen kyykistyin vielä kerran kanuunan alle, tartuin siihen käsin kiinni ja toivoen tällä kertaa järjellisempää tulosta oikaisin itseni pystyyn. Seisoin siinä vielä kerran kanuuna olalla. Tällä kertaa en pelästynyt. Hylkäsin kaikki järkipäätelmät ja päätin olla järjetön, jos aistimieni todistus vaatii minua sitä olemaan. Nostin kanuunan molemmin käsin niin korkealle, kuin kädet ylettyivät.
Sieltä hän, käsipuun yli kumartuneena, heitti vielä lentosuudelman molemmilla käsillään. Mutta kerran, kun kaikki olivat kaupungissa poissa ja lapset vain kotona, juoksi hän ylös taakseen katsomatta ja suudelmaa heittämättä. Ja minä, konna, minä hylkäsin hänet! huudahti yöllinen kulkija hypähtäen ylös ja lähtien pois. Se oli ollut petetyn tytön loppu ja hänen omien onnettomuuksiensa alku.
"Jos sinä olisit ollut minulle uskollinen, Kari!" vonkui mies, ja tällä kertaa tuntui kuin se olisi tullut syvemmältä. "Milloin minä sitten sinun hylkäsin?" kysyi nainen ankarasti.
Siitä on jo 15 vuotta, kun sen viimeksi tein, ja se oli juuri silloin yöllä maantietä pitkin kulkiessamme, joka sinunkin muistiisi on jäänyt. Sinä kamalana yönä juuri sinut hylkäsin. Rakkaudesta sinut hylkäsin! Andrei. Mihinkä veit sinä silloin minua? Audotja. Viisi vuotta ennen tuota tapausta oli haltijanamme vanha, virasta eronnut kenraali.
Sinun, kurjan, tähtes hylkäsin minä hänet, jonka jalkojakaan sinä et ole kelvollinen suutelemaan, sen vanhan miehen, joka varmaankin on anteeks antanut ijäkkäälle vaimollensa." Hänen mustat silmänsä suitsuttivat vihansalamoita, ja porttia osoittaessaan, kuvailemattomalla ylpeäll' ylenkatseella niin äänessä kuin katseessa, sanoi hän: "Mene, minä en enää saastua tahdo sinun henkimisestäs!"
Ei työni mistään kotoisin, ei hyvää toimissani; Jumalan tahdon hylkäsin, Ihaillen vapauttani; Mun tuskan' epäilyyn mun vei, Osaksein kuolema vaan jäi Ja helvetinkin piinat. Mut luoja sääli armias Mun kohtalooni nurjaa; Hän olla tahtoi laupias, Mua auttaa tahtoi kurjaa; Minulle jakoi armojaan, Sit' ei hän tehnyt suotta vaan; Parastaan tahtoi antaa.
"Mutta tästä huolimatta hylkäsin sen, kun eräs ystäväni kirjoitti Hauensteinista, siellä etsittävän kelvollisia työmiehiä ja semmoinen palkka maksettavan, jommoista ei muualla ole saatavissa. Ajatelkaa vaan", jatkoi kertoja vähäisen vaitiolon jälkeen, "minä saan tavallisena miehenä päivässä kymmenen frankia.
Minä joko pidin ihmisistä taikka en pitänyt, hyväksyin heidän mielipiteitään taikka en hyväksynyt, ja arvostelin asioita sekä tyyneesti että varmasti. Nyt sitä vastoin seuraavana hetkenä jo hylkäsin edellisen hetken johtopäätökset ja tulevassa muodostelin taaskin toisia.
»Sa puhdas, mi noitana poltettiin, sa hertas, min ruumiin he herjasi niin, te paisuvat huulet, te silmät syvät, te varren kumpuavan kukat hyvät, sa riemun armas, min hylkäsin, sinut syösten synkkihin liekkeihin, sa kutsut mun onnehen kadotettuun, sun tähtesi hylkään mä taivaan muun, viiskymmentä vuotta ma syntiä tein, sun helmasi on iki-autuutein!» Jo olivat hänen viimeiset voimansa sammuneet.
Ehkä köyhyys näin oli molemmilla käsissä, niin ruvettiin kuitenkin pitämän neuvoa kahvin ostosta, ja minä, kun jo johdattajien kalleuttakin pahaksuin, hylkäsin heidät nyt peräti, sillä oman tieten en millonkaan tahtoisi antaa rahaa tuhlattavaksi, kuin ei erinomaista tarvista ole. Kuin muita johdattajaksi sopivia en saanut, niin päätin yksin lähteä.
Päivän Sana
Muut Etsivät