Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Muistan ampuneeni laukaukseni koneellisesti, yhteenpuristetuin huulin ja tuijottavin silmin; en enää peljännyt, sillä, totta puhuakseni, en tietänyt enää olinko vielä hengissä tai en. Ainoa ajatus, joka vielä oli jäljellä aivoissani, oli se, että minun piti ampua siksi kunnes kaikki oli lopussa.
Juna kiiti pois ja professori seisoi yksinään paikallaan yhteen puristetuin huulin. Minä olin todellakin houkka, mumisi hän, mutta semmoiset jäähyväiset voivat saada ihmisen hupsuksi. Nähnenkö sinua enää koskaan Magna rakkaani! Professori Bruunilta Magna Roosille. Heidelberg 20/VII 188 . Magna! Kaksi kuukautta on kohta vierähtänyt siitä kun teidät viimmeksi näin.
Eikö, omatuntosi nouse sellaista menetystapaa vastustamaan? Ja sinä luulet, kävi kapteeni säihkyvin silmin ja vapisevin huulin puheesen, että Rudolf tahtoisi hävittää sisarensa! Te, naiset, ymmärrätte vaan vähän miehen kunniantunnosta.
Hän mulle virkkoi: »Mitä varron, pian on nouseva, ja mitä aatoksesi nyt aavistaa, sun silmäs nähdä saavat.» Totuutta, joka valheen kasvot kantaa, inehmo huulin kiintein säilyttäköön, häpeä syytön koska tuosta tulee. Mut minä vaieta en voi; ja kautta tään kirjan säkeiden, jos eivät ehkä ne vaille kestävää jää suosiota,
Se kiitos siitä. Kiristetyin huulin oli Kornatus tätä kuunnellut.
"Tuletteko tervehtimään häntä?" kysyi lapsi kyynelsilmin ja vapisevin huulin. "En koskaan!" huudahdin. "Muistakaa sanoa hänelle se. En koskaan enää vaivaa häntä; tahdon rukoilla Jumalaa siunaamaan häntä ja hänen lapsiansa. Muistakaa sanoa sekin hänelle." "Tuskinpa vielä voitte mennä", sanoi lastenhoitaja. "Kyllä voin", vastasin.
Ei Meeri eikä Helka ollut tietänyt, mitä todellinen hengenvaara on, mutta nyt he sen tunsivat ensi kerran elämässään, ja he käsittivät kuinka mitättömäksi ihmisvoima käy hädän hetkenä. Luuletko, että meidän täytyy joutua tulen uhriksi? kysyi Helka vapisevin huulin. Koetan vielä kerran puhaltaa torveen vastasi serkku. Helka seisoi hetkisen hiljaa ristissä käsin.
Hetkisen seisoen liikahtamatta käsi pöydän reunaa vasten, kiinnitti hän samalla aran ja rohkean katseen Robertiin, aivan kuin leimuten tulessa mielen liikutuksesta... "Robert", puhkesi hän lausumaan vapisevin huulin, "koska olet puhunut tuolla tavoin, haluan minäkin puhua suuni puhtaaksi, jota muuten en olisi tehnyt, vaan ennen vaikka kuollut, kuin sanonut sen, mitä nyt aion.
Laulamme elävät kuoleman rauhaan, sokeat veljemme valoon uuteen, etsivät sydämet lepoon lauhaan, kotihin, kotihin, jumaluuteen! Oi Lothos, unhon antaja, sa neitsyt Nirvanan, sa hiljaisuuden lupaus oot kesken pauhinan, sa pyhän virran kasvatti, sa kaiho maailmain, sua halaan huulin janoisin, sua yksin uskon vain.
Juo iki-kaipuu sydämees, juo korkeaksi kohtalosi Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, lasna sun pitkinä iltoina kuulin. Kaakkuri, kaakkuri, viluinen lintu itsekin valitin viluisin huulin. Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, menivät lapsuuden harmaat päivät. Kaakkuri, ikuisten aavojen lintu, ikuiset ikävät jäljelle jäivät. Kaakkuri, kaakkuri, harmaja lintu, syysyö kaataa ja syysyö hyytää.
Päivän Sana
Muut Etsivät