United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta tulevatko nämä sisarusten sydämet milloinkaan enää sykkimään yhtä tyynesti, yhtä onnellisesti kuin nyt, jolloin heissä ei asu vähintäkään kaipausta, vähintäkään kaukomielisyyttä, vaan päivä aina, kallistuessaan iltaan, jättää jälkeensä muiston täytetyistä velvollisuuksista. Jollei pikku Aattoa, tuota huudolla olevaa vaivaista olisi, ei mikään häiritsisi kodin rauhaa.
"Se on ryöstetty!" huusi Märta, väännellen käsiänsä; "kotka vei sen kynsissään!" Epätoivon huudolla kaatui Elisabet hengetönnä maahan. Märta huusi taas apua, ja muutamia piikoja riensi sisälle ja auttoivat rakastetun rouvan ylös lattialta. Akselinpoika syöksi nyt sisään kokonaan mielettömänä.
Tuo ei saattanut loppua vähemmällä kuin muutamalla putelli tusinalla, ja tämän suoraa päätä kokoon pannun juhlan syy leveni kuni salama muukalaislegionassa, kummallisilla kertomuksilla tuosta uudesta kreivistä somistettuna. Keskellä eläköön-huutoja, naurunrähinää ja lasien kilinää tulivat muutamat Spahis laukaten leiriin, huudolla. "Kabyliä vuoristossa!"
Niiden tuijotus oli niin eriskummallinen, liikkumaton, hirvittävä; hänen kasvojensa muista osista oli tykkönään kadonnut kaikki hengen-ilmaus, kaikki huomattava elo ja liikunto. Ne olivat hengetön, eloton naamari valkea paperi. Kauhun huudolla hän katsahti siihen, mihin hän näytti tuijottavan, vaan ei voinut muuta nähdä kuin tuon tuntemattoman vieraan seisovan keskellä lattiaa vierashuoneessa.
Kansanjoukko siis vaan tervehti hallitusmiehiänsä kovalla huudolla, jolla se yhtä-aikaa ilmoitti kostonhaluansa sekä kunnioitustansa niitä kohtaan, joiden johdon alla he toivoivat saavansa koston täytetyksi oikealla, lainmukaisella tavalla.
Heikolla, tukahutetulla huudolla tarttui hän vanhan palvelijan käteen, joka vielä pysyi uskollisesti hänen rinnallaan; tämä rupesi häntä pitelemään molemmilla käsillään ja rouvan pää vaipui hänen olkapäätänsä vasten. "Auttakaa häntä!" huusi kenraali ovella seisoville palvelijoille. "Auttakaa häntä ja viekää rouva toiseen huoneesen!"
JAGO. Ken se oli, jota miekka kädessä takaa ajoitte? Mitä hän oli teille tehnyt? CASSIO. En tiedä. JAGO. Onko se mahdollista? CASSIO. Muistan koko joukon asioita, mutta en mitään selvästi; riidan muistan, vaan en sen syytä. Voi sentään, että ihminen suuhunsa ottaa vihollisen, joka varastaa ajut hänen päästään! Voi, että ilolla, huvilla, humulla ja huudolla itsemme elukoiksi muunnamme!
Minä olen sen tehnyt ja perin julkisesti palkkani." Niinkuin ukon nuolet välähti kaksi miekkaa ilmassa, ja samassa silmänräpäyksessä painuivat ne vartta myöten kumpaisen ritarin rintaan. Kauhun huudolla heräsin. Kuu kuumotti heleästi. Pajarin mäki lepäsi rauhallisena. Yö oli kaunis ja ihana, vaan kummallinen unennäköni oli unen silmistäni karkoittanut. Siirnitsa. Kertomus Karjalasta.
Kun hänen voimansa eivät riittäneet pitämään portaasta kiini, meni hän suurella huudolla päätänsä myöten veteen, joka veti hänen äkkiä mukaansa. Feliks näkyi olevan hukassa, sillä hän ei osannut uida eikä ollut lähellä yhtäkään pelastajaa eikä auttajaa. Hän ei enää pelastusta toivonutkaan.
Vasta nyt kajahti Vinitiuksen korvissa huuto: »Kristuksen nimessä!» Hän muisti Chilonin sillä huudolla pelastuneen lygiläisen käsistä ja päätti peruuttaa rangaistuksen. Hän oli juuri kutsumaisillaan paikalle taloudenhoitajan, kun tämä itsestään astui hänen eteensä ja puhui: "Herra, se vanhus meni jo tainnoksiin, lieneekö kuollutkin. Vieläkö käsken jatkamaan ruoskimista?"