Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Anti haukahtaa. Vene viilettelee suvantoa alas, äiti perässä, myllärin emäntä, entinen Repolan Johanna, lapsineen, yksi tyttö kokassa soutaen, kaksi keskituhdolla, yksi kokkakaarella istuen. Tuntee tulijan ja huudahtaa: "Voi minun päiviäni kun en ollut tunteakaan uutta venettä oltiin menossa saunan lämmitessä vastaksien taittoon ka, soutakaahan, tytöt!"
Kun vaimo joskus hänelle kertoi peittelemättä ajatuksiaan elämästä, että elämä hänen mielestään oli totuutta ja kärsimystä, voi hän tulla oikein kärsimättömäksi ja melkein nuhdellen huudahtaa: "tuolla tavoin ei puhu kukaan onnellinen ihminen; sinä saatat minut siihen luuloon ettet sinä ole onnellinen minun kanssani!"
Vilun tähden häll' oli yllä Sudennahkat ja vuotikkaat. Kun näin hän pakkassäässä Etumaisena riens tulehen, Ja jok' ainoan askelen päässä Vajos pohjahan nietosten, Hiki äijän jo otsasta juoksi, Kovin raskas virka on tää; Välin kauhean painonsa vuoksi Hänen täytyvi viivähtää. Mut »Eespäin!» vaan tulisella Hän innolla huudahtaa, »Jos en jaksa ma astuskella, Pojat, hoi, mua kannelkaa!»
Päätä huimaa oudon rannalta katsojan, kun nuo terwojen laskijat pitkillä wenheillänsä tulla kiitäwät kosken kowia kuohuja alas. Nuo rohkeat laskijat peittäytywät wäliin koskien kowiin kuohuihin katsojan silmistä, ja kauhistuksella huudahtaa hän, että nyt he meniwät Wellamon utuhelmoihin ikipäiwiksi.
Mutta iloinen hän on, päästyään puolivuotisen erakkoelämän jälkeen toisen kanssa yhdessä asumaan. Hän viheltelee, rallattaa, tekee vikkelöitä tanssipyörähdyksiä ja nostaen tavan takaa kaksi sormea ilmaan huudahtaa: Vjeeselo! millä hän tahtoo ilmaista, että on niin hauska, kun meitä on kaksi.
Minä taisin nyt ilman kauhistusta sanoa: 'Minun Herrani ja minun Jumalani! Minä taisin nyt huudahtaa: 'Minä kiitän sinua, Herra, että olet ollut minulle vihainen; mutta vihas on palannut, ja sinä lohdutat minua.
Kun on kärsinyt kuumuudesta Kööpenhaminassa, Berliinissä ja Münchenissä ja silmä saanut monenkertaisen kyllänsä iänikuisista tasangoista sekä kaupungeissa että maalla, niin ei ainoastaan huoahda helpotuksesta, mutta huudahtaa siitä, kun jää ja lumi, ja vielä etelästä päin, vilkuttavat silmää. Se on sitä suloisempaa, kun on määrä pysähyttää matka jonkin lumivuoren juurelle ja siellä viettää kesä.
Tämä aine on niin vaarallinen Doran hatulle, että Miss Lavinia taas huudahtaa ja käskee minun ymmärtää, että Doraa saa ainoastaan katsoa eikä millään lailla koskea.
Hän tulee portaille, siihen sattuu juuri Aapelin emännöitsijäkin. »No nyt kahvia, onko se valmis?» huudahtaa Tommola. Muttinen rypistelee otsaansa ja suutansa, sillä kun aurinko paistaa kuistille, niin kellahtaa Tommola siihen vatsalleen, kahvia odottaessaan, piehtaroimaan alastomana kuin nyljetty. Tommola loikoo hetken selällään, toisen vatsallaan.
Oiva Tommolakin on onnellinen, maaten sikeää unta ullakkokamarissa, jonka ikkunat hän on tarkoin peittänyt, levällään pilkkopimeässä, alasti peiton alla. Yht'äkkiä herättää Muttisen jälleen epämääräisistä unelmista huikkaus, joka kuuluu yläkerrasta. Oiva Tommola tulee nyt sieltä jytisten alas. »Nyt täytyy lähteä aurinkokylpyyn», huudahtaa hän. »Täytyy paistaa itseään aikanaan. Tule mukaan! Iskias!
Päivän Sana
Muut Etsivät