Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Siinä oli hänen aurinkonsa, hänen päivänsä koi, hänen elämänsä aamu, hänen toiveittensa nousu! Hän ojensi käsivartensa kohti tuota säteilevää avaruutta, tuntien halua syleillä itse aurinkoa. Hän tahtoi puhua, huudahtaa jotakin jumalallista niin kuin tämä päivän valkeneminen, mutta hän oli kuin kivettynyt paikalleen, herpoutunut innostukseensa.
Täti menee sisarenpoikansa kamariin ... ja ravistelee varovasti Mikon valveille, sanoen: Siellä on sellainen mies ... kyttyräselkäinen ... kääpiö ... tahtoisi puhella. Sanoo sinun kutsuneen hänet tänne tekemään koiratarhaa. Mitä..? Sekö..? Onko se jo täällä? huudahtaa Mikko. Täti kysyy ihmetellen: Oletko sinä hänet kutsunut? No, suoraan sanoen ... olen, vastaa nuori gulashi.
EILA Veenit vaativat hänet kivelle. »Poikanen kivelle!» ... ja nauravat. Jäävät jännittyneinä odottamaan. MERTSI Huudahtaa: Urmas!? EILA Urmas, hah hah!... Katsokaa, katsokaa kuinka neuvottomana hän seisoo... Kaikki nauravat. Mertsi vetäytyy hämillään puunrungon taa. URDIS Jo puhuu! Toistaa: Meillä on oikeus puolellamme.
»Jumala varjelkoon minua ystävistäni», on useampi kuin yksi suuri henki saanut huudahtaa. Renanin seuraajina pidetään moderneja hengenherkuttelijoita Anatole Francen tyyliin, »diletantteja», jotka luulevat voivansa imeä mehun eri elämänkannoista, vaikka eivät ole niihin koskaan sen syvemmin suhtautuneet.
Kun runoilija seuraavana päivänä jälleen tapasi hänet, sanoi hän soimaavasti: »Mitä varten sinä eilen kartoit minua?» Emilie selitti asian »totuuden mukaisesti», ettei hän voinut erota toisista. »Minkätähden sinä et tullut meille, kun minä pyysin sinua?» jatkaa toinen. »Sinä et välitä minusta.» »Mutta mitä kannatti vastata sellaiseen», huudahtaa hän päiväkirjassaan.
Kuinka harvoin järkevä mies erehtyy muihin asioihin nähden, johon hän sopii, jossa hän voi onnistua; mutta annapas hänen vaan kerta eläissänsä juoda runonsepityksen viehätystä, kuinka tämä taikavoima lumoo hänen järkensä! kuinka pitkä aika kuluu, ennenkuin hän voi uskoa että maailma ei ota uskoaksensa hänen sanaansa, kun hän huudahtaa auringolle, kuulle ja tähdille: 'Minäkin olen runoilija! Ja kuinka kova on hänen tuskansa, kun hän vihdoin viimein tulee siihen vakuutukseen että on vallan yhdentekevä onko hän tahi maailma oikeassa.
Minä suljen pikku vaimoni syliini; ja Miss Lavinia huudahtaa, koska rusennan hattua, ja Dora nauraa ja itkee yhtä haavaa, koska minä olen niin tyytyväinen; ja minä uskon sitä vähemmän, kuin milloinkaan. "Onko se kaunis mielestäsi, Doady?" sanoo Dora. "Kaunis! Epäilemättä". "Ja oletko varma, että rakastat minua oikein paljon?" kysyy Dora.
Tulee hiljaisuus. Se vaivaa Tommolaa. Hän vääntelehtii kupeelta kupeelle hiekassa. Ja sitten hän huudahtaa: »Ei, uidakin täytyy; terveys ennen kaikkea...» Hän juoksee kallionkärjelle, pousahtaa järveen, näyttää selällään, kuinka yksimastoinen purjehtii, tai kuinka moottorin perä purskuttaa, ja huutaa: »Tule tänne ploiskimaan. Aapeli. Heh, ne lääkäritkö? Voihan se kyllä ... se sinun iskiaksesi.
Pian on Sjöblom'in kulkeminen kirjakaupan ohitse. Kirjakaupan mamseli istuu avonaisessa akkunassa ja nähtyään hänet, se tahtoo sanoa hänen haukensa, lyö kätensä yhteen ja huudahtaa: "Siidos!" Ja Sjöblom nostaa lakkiansa ja vastaa kohteliaasti: "Ku afton!"
Rakastetun nimi on kaikkien huulilla; hän kuulee häntä mainittavan ja ihailtavan kaikkialla, minne hän tulee, ja hän huudahtaa eräänkin keskustelun jälkeen: »Tämäkin mies jumaloi häntä, kaikki, kaikki rakastavat häntä; onko siis niin ihmeellistä, jos minä teen samoin.» Nyt kun hän ei näe häntä, syyttää hän häntä: »Sielu on niin täynnä kyyneleitä, sydän niin raskas ja ahdistettu, se ei saa ilmaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät