Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
"Putosiko se?" otin minä osaa vahinkoon. Hän vastasi koukkua tarkastaen: "Pääsihän tuo häjy koukusta!... Kitusesta vain oli tarttunut kiinni ja se on revennyt... Tuommoinen pala kitusta vain jäi", näytti hän minulle. Minä huudahdin muun puutteessa: "Ai miten punainen kitunen..." "Iso, hyvästi puolen kilon ahven oli, mutta eipäs ollut onni saada!" jatkoi Petteri harmitteluaan.
Minä luulin sinun oleskelevan Baker Streetin varrella kiintyneenä tuohon rahankiristysjuttuun." "Sitä tahdoinkin sinua luulemaan." "Siis sinä käytät minua palveluksessasi luottamatta minuun!" huudahdin minä hieman katkerasti. "Parempaa luulin ansainneeni, Holmes."
Mä kuutamo-iltana moisna Tuon Pohjolan leimuvan näin, Näin iltana, vieläpä toisna, Kun silmäsin tähtiä päin; Tuo leimu, tuo säihkyvä kulta Pois huolia huuhteli multa, Mä huudahdin mielessäin: Kun Pohjolan liekki voi poistaa Tuon huurtehisen sumuyön, Ja taivaalla leimuna loistaa, Kuin säihkyvä priljanttivyö Niin laihnaos henkesi suojaa Sä meillekin, rakkahin Luoja, Lailla Pohjolan leimuamaan!
"No, Leonoraseni, mitä pidät tädistäsi?" kysyi hän veitikkamaisesti hymyillen. "Ah, sinä olet liian kaunis!" huudahdin innostuneena. "Ja niin nuori, niin nuori mutta kuinka se onkaan mahdollista? Olethan kuitenkin kolmea vuotta vanhempi isääni!" "Hupsu tyttö, sitä ei huudeta noin kaikkiin ilman suuntiin!" sanoi hän vaivaloisesti nauraen ja laski hienon kätensä huulilleni.
Et enää ole köyhä, Margery, enkä siis nyt millään tavalla voi osoittaa, että olisin etsinyt sinua, itse tähtesi, ja jakanut sinulle rikkaudestani, jos köyhyytesi olisin tietänyt. Jumala on poistanut minulta kaikki neuvot palkita hyvyyttäsi minua kohtaan." "Ei, ei, Stefan!" huudahdin, "voithan olla veljeni. Mistä arvosta rahat meidän välillämme ovat. Sinua ainoastaan halajan, sinua ja lapsiasi.
"Tietääkö hän, missä minä olen, täti?" kysyin minä levottomana. "Minä olen kertonut sen hänelle", vastasi tätini, nyykähyttäen päätänsä. "Jätetäänkö minä hänelle?" sammalsin minä. "Minä en tiedä", sanoi tätini. "Saamme nähdä". "Voi! Minä en voi ajatella, mitä teen", huudahdin minä, "jos minun täytyy palata Mr. Murdstone'n luo!" "Minä en tiedä mitään siitä", vastasi tätini, pudistaen päätänsä.
Mutta pian huomasin muitakin onnettomuuteni osaveljiä, joiden yläruumiit vaan tervavaatteella näkyivät. Mitenkä nuo miehet ovat tuommoisiksi katkotut, ihmettelin, ja luulin näkyjä näkeväni. Hieroin silmiäni ja tutkin, olinko hereillä vai unissaniko? Huudahdin: "halloo!" Kyllä se oli oma ääneni. Luulin järkeni seonneen. Huusin uudestaan: "Halloo, te ihmisolennot, vastatkaa, jos eläviä olette."
Sitten katsahdimme tylsästi toisiimme. Hän hieroi silmiänsä uudestaan, minä samoin, sillä tuo aamurusko oli luullakseni sokaissut minut kokonaan. Minä katsahdin häneen uudestaan, hän minuun. Ja vasta nyt olin minä vakuutettu siitä, että yhä edelleen nukun ja näen unta Fredrikasta, sillä minusta näytti Fredrika itse istuvan vieressäni. Tekö, Fredrika! huudahdin minä.
"Mikä eriskummainen toveri sinä olet, Steerforth!" huudahdin minä, pysähtyen sillä tämä oli ensimäistä, mitä olin kuullut siitä. "Vaikka sinä ehkä et koskaan tule näille seuduille enää!" "Sitä minä en tiedä", vastasi hän. "Minä olen mieltynyt tähän paikkakuntaan. Oli niin taikka näin", nopeasti minua eteenpäin käyttäyttäen, "minä olen ostanut veneen, joka oli myytävänä kutterin, sanoo Mr.
Seuraavassa hetkessä luhistui hän kokoon jälleen, ja Holmes oli kadonnut yhtä nopeaan kuin hän oli tullutkin. "Taivas!" huudahdin minä. "Kuinka säikäytitkään minua!" "Kaikki varovaisuustoimet ovat vielä tarpeellisia", kuiskasi hän. "Minulla on syytä luulla, että vihollisemme seuraavat meitä kintereillämme. Ah, kas tuossa on Moriarty itse!" Juna oli jo liikkeessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät