Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. lokakuuta 2025
Tuollako tavalla sinä aijot ottaa vastaan nuo pääkaupungin vieraat ja nuoret ylioppilaat ja luutnantit? Kas, tämä on mainiota! Ehtiihän sitä vielä. Eihän aika vielä ole niin Aina. Niin no, et sinä ainakaan mikään koketti ole, sinä pikku hupakko, sen täytyy myöntää. Toht. Niin, ei Lyyli ole koketti, sen minäkin voin ta'ta, hahaha! Ins.
Ja olethan sinä luonani... Haluaisitko mitään, pikku hupakko? Ehkä jonkin niistä kauniista rannerenkaista, jotka riippuvat kultasepän ikkunassa Isokirkon rinteellä? Tai ehkä jonkin niistä kalliista flanderilaisista pitsikauluksista, joita monen hovin neidinkään ei ole vara ostaa? Ei, älä kiitäkään minua edeltäpäin! Et ole vielä niitä saanut, hempukkaiseni!
Silloin hänellä ei ole mitään tekemistä, hän hoitelee terveyttään ja solmii aikansa kuluksi tuttavuuksia, omasta mielestään vain talvikaudeksi, mutta se hyväsydäminen hupakko, jonka kanssa hän liittojaan solmii, pitää näitä elinaikaisina. Yks kaks on sitten pieni sormus sujahutettu sormeen; hän ei itsekään tiedä miten se siihen joutui.
»Jos kuolisimme yht'aikaa, John, ettei toinen jäisi toisesta jälkeen.» »Herkeä jo, kultaseni, kuolemaa ajattelemasta.» »Minä en voi. Se yhtenään häilyy mielessäni. Välistä kun kuvailen, että » »Että mitä?» »Että sinä ehkä kuolet», jatkoi hän hiljaa ja kauhistuneena, »jätät minut ja lapset » Alma ei voinut enää pidättää itkuaan. »Mutta, Alma, oletpa sinä oikea hupakko. Kuinka lapsellista.
Mutta minä vakuutan, että olen jo monta kertaa koettanut pitää kieltäni kurissa, vaan se on minulle aivan mahdotonta. Ota siis vaari, mitä minulle sanot! HANNU. No, sinä olet tuommoinen soma tyttö hupakko, tiedänhän minä sen! Vaan kuule nyt vihdoinkin, mitä sinulle ilmaisen ... minä näin viime yönä niin kummallista unta. RIITTA. Todellakin! HANNU. Niin, oikein ihanata unta!
Entä sitten? Olihan se vallan luonnollista. Miksi sitä ihmettelin? Ja miksi paheksuin? Kevyesti he jatkoivat puhetta. Minä en enää voinut niin tarkkaan seurata, sillä korvani humisivat ja käteni värisivät niin, että oli vaikea hallita. Olenpa minä lapsellinen, olenpa aika hupakko, sanoin itselleni. Ei apua. Korvat vaan humisivat ja kädet värisivät. Viimein näytti Agnes huomaavan minut.
Tympäisevään, alakuloiseen puheensävyyn, joka helposti näyttää tarttuvan! Minäpä palaan taas omaan sävyyni. No, rakas mies parka, te rakastatte minua yhä ja teillä on Minnanne yhä ja te olette onneton? Kuulkaahan, mikä tyhmä hupakko teidän Minnanne oli, on. Hän saattoi, saattaa uneksia olevansa teidän koko onnenne. Purkakaa sukkelaan onneton sydämenne.
Muista, pikku hupakko, ettet pääse mukaan ainoastaan huvitellaksesi, vaan myöskin oppiaksesi jotakin hyödyllistä, jota et saa täällä kotona oppia. Minä panen sinut parhaaseen sikäläiseen kouluun ja sinä saat oppia enemmän kuin moni neitikään, ja sinun tulee tuottaa vanhalle isällesi kunniaa. Minä saan nähdä kuninkaan!
"Ja sellaista uskallat sinä tehdä, sinä pikku hupakko", sanoi pastori, nipisti hänen pullakkata, punaista poskeansa ja suuteli häntä. "Tiedättekö, herra ylioppilas", sanoi hän äkkiä, kääntyen ylioppilaasen, "mitäs jos me molemmat vanhukset olisimme tänä iltana nuoria ja menisimme tanssimaan nuorison kanssa. Mitä joutavaa!
Niin, tätä kirjettä on hän kirjoittanut, se on hänen käsialaansa. Näin kirjoitti hän: "Olenhan muuan heikko, tyttö hupakko; enkä saata uskoa, että minun armaani, jota hartaasti, niin hartaasti rakastan, minun, tyttö paran, mieltä pahoittaisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät