United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
... Itsensä koukistaminen, taivuttaminen ja kietoutuminen mieheen sekä oleviin oloihin vaikka oli luotukin vahvaksi ja suoraksi oli hänessä melkein kasvanut omantunnon rauhaksi; mutta hänen silmänsä, hänen suuret kasvonsa raskasmielisen näköiset ja ne raskaat, syvät huokaukset hänen rinnastaan sanoivat, että se tapahtui voimakkaalla ja mahtavalla rungon rutinalla... Eikä luultavasti vähimmän sinä päivänä kuin Ottilie panihe Haarstad-liejuun rakentaakseen siltaa hänelle ja äidille Hammernäs'iin.
Ei unhottaa voi synnyinmaata Mies vakaa vuotta alkaissa, Ei rukouksistansa saata Pois sulkea sen onnea; Siis nouskoot puhtaat suitsutukset Nyt alttareilta sydänten, Ja kuulkoon Suomen huokaukset Hän, kansain Isä ylhäinen!
ANTON. Tahdot ja et tahdo heittää tuota kultaista leiloasi. Hahaa! mitä katsot minua? Luuletko, ett'en tiedä, mihin huokaukses lentää? LEO. Oi sanokaat! ANTON. Hämeenlinnaan! Hyvä! ANTON. Tiedänpä oikein! LEO. Niinköhän? ANTON. Sinä huokaat. LEO. Ja tämä on kehno työ. Mutta heitetään pois nuo huokaukset, heitetään ne pois tetrao urogallus'ten nimessä! Kuinka jaksavat he? ANTON. Metsotko?
Mutta pikku Mai ei herännyt enää; pienten lasten rukoukset ja murtuneen isän sydämestä kohoavat huokaukset eivät voineet palauttaa häntä siitä salaperäisestä maasta, jonne hän oli mennyt. Hänen rakkaimmat leikkikalunsa oli pantu hänen viereensä kirstuun.
Tuskan hiki juoksi otsaltani ja huokaukset pääsivät ehtimiseen rinnastani; olin kuin mieletön. En tiedä kuinka kauan olin sillä lailla kuleksinut, kun arvaamatta joku tarttui minuun käsivarresta jollakin päivänpaisteisella kankaalla. Pysähdyin ja katsoin taakseni ... se oli harmajatakkinen mies, joka näytti siltä kuin olisi hän kiivaasti juossut perässäni hengästyksiin asti.
Matkamies nousi ja lähti eteenpäin. »Hyvästi nyt vaan, poika!» »Hyvästi!» kuului kummasteleva ääni tienohesta. Ja lammaspoika jäi katselemaan hitaasti kulkevan vieraan jälkeen, jonka raskaat askeleet rauskahtivat kuin hiekkaiset huokaukset maantien tiiviiksisullotusta rinnasta. 21. PERINT
ROMEO. En! jos ei raskaan mielen huokaukset Mua usman lailla urkkijoilla suojaa. LORENZO. Haa! Kuule tuota! Kuka siellä! Nouse! Kiinn' ottavat sun. Tulen. Nouse, riennä Työhuoneeseeni! Pian! Herran tähden. Tuot' ykspäisyyttä! Tulen, tulen. Mik' asia? Mist' ollaan? IMETT
Mutta kun pappi saarnan jälkeen alkoi messun, silloin rivit painuivat alas, kasvot peittyivät nenäliinoihin, hartiat nousivat ja laskivat; nyyhkytykset ja tärisevät huokaukset yhtyivät urkujen hiljennettyyn soittoon ja papin ynnä lukkarin vuorolauluun. Pojat sitä vastaan istuivat kuin kynttilät penkissään ja tuijottivat vakavina kohtisuoraan eteensä.
Hänen sydämessään sulaa: kuinka ottaisi hän huokaukset kuningattaren sydämeltä? Hiljaa ottaa hän kuningattaren käden, ja nostaa sen hiljaa polvistuvana huulilleen; hänen sydämensä herkkyy ja silmänsä katsovat värähtävinä kuningattareen, kun hän hiljaisesti vavahdellen suutelee kuningattaren valkeata kättä suvisessa yössä.
Hän venyi vuoteellaan ja ajatteli Hammernäs'in honkaa mäellä, vahvoine, ryhmyisine, punertavine oksineen, ja kuinka hän lapsuudesta asti oli sekoittanut sen synkän huminan ja äitinsä raskaat huokaukset toisiinsa.