Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Syystuulen huokuessa humisee metsä. Majassa istuu vasemmalla, ei lavitsalla, vaan sen vieressä maankamaralla, kuivapintainen Jaakko Härkäpää, jolla on suora hämäläisnenä ja itsepäiset raudankarvaiset silmät sekä tuommoinen kohtalaisen korkea, vaan lattea lautaotsa; mitään moitittavaa ei huomata myöskään hänen sakeissa tumpura-hiuksissaan.
Se on metsä, joka tuulessa humisee ja jonka kaikuvissa kammioissa linnut laulaa. Mutta yhtä kysyn teiltä vielä: Mikä on tuo, joka kaukasuudessa haamottaa ja korkeimmalle kaikkia ehtii? 1:N NEITO. Siinähän Kajavan vuori, josta silmä kantaa etäisiin tienoihin. LIISA. Oi kaunoinen vuori, pyhien kaupunkia kuvaellen.
Korvissani humisee ja suhisee, niinkuin pojat olisivat yhtä monta lihakärpästä. Minä antaisin koko mailman, kun vaan saisin nukkua. Minä istun ja katselen Mr. Creakle'ä, räpyttäen silmiäni hänelle, kuin vähäinen tarhapöllö.
Jos joku nousee teitä vastaan, te kohotatte tapparanne ja lyötte hänet kuoliaaksi ja vaellatte edelleen yhtä hyvällä omallatunnolla kuin susi syö veljensä tai tuuli, joka kaataa hongan lakkalatvan ja menee pois ja humisee edelleen. Te olette maailman valtiaat. Te laaditte sen lait ja asetukset.
"Minä lupaan sen", toisti Aslak ja hikihelmiä vieri hänen poskiansa myöten. Guro vaipui jälleen sänkyyn, käsivarret painuivat alas ja hän makasi tainnoksissa. "Kas! varjo poistuu, minä olen vapaa olen vapaa " huusi hän yht'äkkiä. Hetken päästä kuiskasi hän: "kuinka pimeätä täällä on kuinka täällä humisee onko täällä kukaan? Missä olet, Aslak?" Hän haparoi käsillään Aslakia. "Missä olet, Aslak?"
Murhein kuolinkellot soivat, hautavirsi humisee; laantuu laulut veikaroivat, vaiti poika kuuntelee. Hautaan viedään heidät tuonne, jotka laaksoss' ilakoi. Paimenpoika! Kellot nuo, ne myöskin sulle kerran soi.
Koeta nyt voimiasi, Columbus, näytä nopeuttasi!... Ja korvat soi ja ilma humisee ja metsän lyö silmissä viheriäksi lautaksi. Jo riittää! Jo näen sinut juoksijaksi, Columbus. Mutta Boulognen metsää on tyynemmin tarkastettava. Se on pyörämiehen lumottu ja luvattu metsä, aina vaihteleva ja aina uusi, kuinka monta kertaa sen käytäviä kierrelletkin.
Kaksi iloista ylioppilasta astuskeli esiin pitkin tietä puiden välistä. Ensin lauloi toinen heistä yksinään; se laulu kuului rastaan laululta, mutta sitten kumppani yhtyi lauluun ja nyt se kohisi kuin kedon yli lentävä myrsky. He lauloivat villistä metsästä, jossa ilo on korkealla kun otuksen ajo käy ja metsä humisee ja huudot raikuvat.
Se on minun tuuleni, joka tuolla ulkona ikkunani alla hongassa humisee, se on minun laineeni, joka loiskii rannan kivillä, ja jos myrsky nousee ja korpi mylvii ja salo soi, on se kuin minua varten nostettu ja on kuin se minun tunteitani tulkitsisi.
Vielä niitä honkia humisee Suomen salomailla. Vielä niitä ollaan reippaita poikia tukkijoella vailla Huhtikuussa ne parhaat poiat tukkijoelle astuu. Siellä ne saappaat likoaa ja housunpultit kastuu Kenen luvalla te täällä? Isännän luvalla. Sinäkö isäntä? TURKKA. Pietola! Eikö niin? PIETOLA. Minä olen Pietola. TURKKA. Terve! Terve! Mikä se on tämä poika? Siinä on teille kasakkamies.
Päivän Sana
Muut Etsivät