Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Kävi maantiellä tanssi, ol' lauvantai-ilta, Soi nauru ja soitto sen seutuvilta, Oli hih, oli huh, oli hei! Ja pelmanni Niilosen soi vetopeli, Tuon hupsujen hupsun, mi kaikkein on veli, Hei heisuli, heisuli, vei! Oli tanssissa Takkulan uhkea Lotta, Hän on sorja ja viini, mut köyhä kuin rotta, Hän reipas ja veikeä on.
Ei nukuta, katse harhailee omin päin, kunnes pysähtyy taas harmaaseen rouvaan. Sukkapuikot käyvät vinhaan, hiljaa kilisevät. Välistä on yksi sukkapuikoista hänen hampaattomien huuliensa puristuksessa, välistä katse nousee silmälasien ylitse ja ryppyinen suu kuiskaa silmukkojen luvun. Huh, kuinka aurinko paahtaa häneen! Minun tulee kuuma vaan katsellessa häneen, vaikka onneksi istun varjossa.
Olisiko tuo rahjus sama Jukka hm hän oli sorea, hilpeä poika, kun meni naimisiin ja muutti pois appensa torppaan, ja nyt Rouva. Ja nyt on hänellä juomarin muoto, huh Neljäs kohtaus. Alfred. Rouva.
Silloin pitää minun mennä pois, sillä minä en kärsi lasten itkua. Hyi sentään! Kuuluu sekin kodin suloisuuteen luulen ma; on ehkä kotisäveleitä? Kotileipää, kotitekoista, kotisäveleitä ... huh!» Assessori läksi käpälämäkeen; laamanni nauroi ja tipsukka vaikeni nähdessään rinkilän, jonka reiästä Henrik veikon kaunis silmä häntä katseli. Lapset kokoontuivat hyppien kahvipöydän ympärille.
Allah! taukoamatta hurjemmasti ja hartaammasti aina kovemmalla vauhdilla, kunnes nämä pikaiset liikkeet muuttuivat tahdikkaaksi vimmaksi, aina vaan petojen tavoin kiljuen: 'Allah, huh! Allah! Poika pitkitti vaan sillä aikaa pyörimistään, pyörimistään, pyörimistään koko neljänneksen ajan.
"Hih, hih, hih, huh, huh, huh, hah, hah, hah; Jesus ole kiitetty; Jesus ole kiitetty; eipä uskalla Tapani meille syntiä anteeksi todistaa", ja näin hyppien ja huutaen meni joukko kirkolle päin. "Menemmekö seuroihin?" kysyin Leenalta jälleen, puun alle istuttuani. "Mennäänpä kerran", sanoi Leena. "Mutta minä tulen myös", arveli Kölliskö. Seurat olivat eräässä talossa kirkon luona.
Kun vertaan häntä kaikkiin niihin naisiin, joiden kanssa siellä ulkona maailmassa huh! Hän kai jo aikoja sitten nukkuu. Haluaisin maalata hänet myöskin levolla ollen, vuoteessaan, uupuneena päivän puuhien jälkeen, toinen käsi peitteen päällä, toinen pään alla kaaressa. Ehkä kerran vielä sen saankin niin, ehkä en.
2:NEN SENTTUURIO: Sinun äänesi kuultuaan hän liitää sinua vastaan niinkuin perhonen soihtuun. TIITUS: Hyvin sanottu. 4:S SENTTUURIO: Hiljaa, hiljaa! Tuolla hän on! 5:S SENTTUURIO: Huh, en minä kärsi nähdä velhoja. Telttaan minä menen. 3:S ja 4:S SENTTUURIO: Niin minäkin. TIITUS: Minä otan hänet! 1:NEN SENTTUURIO: Tiitus, leiripäällikkömme on meitä ankarasti kieltänyt häntä häiritsemästä.
Sitten on monta vuotta, kuin minä olen kevät-aurinkoa nähnyt, ehkä tämä nyt on minulle vanhalle viimeinen. Huh, neiti," sanoi hän kuin Sesilia pani kätensä hänen kädellensä, "ei sinun kätesi saa kylmetä, ennenkuin sen, joka jo kaksikymmentä vuotta jähmettymistänsä on odottanut.
He näyttivät olevan yhtä auttamattomassa tilassa, hekin, useimmat loikoen veneen pohjalla silmät veripunaisina tuijottaen syvissä kuopissaan, suut ammollaan, ja kasvot tumman vehreinä, kalman leimalla merkittyinä. Huh, vielä oli sen verran voimaa ruumiissani, että siinä kauhun värähdyksiä tunsin! Mutta päivän valjetessa rupesi, Jumalalle kiitos, hienosti vettä tihkuilemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät