Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. syyskuuta 2025
"Kuka antoi maan Englannin miehille ja naisille?" kysyi vieras tyyneesti. "Mitä hittoja! He sanoivat tietysti että se oli heidän, ja silloin se oli heidän," sanoi Peter. "Entäs sen maan asukkaat, onko Englanti antanut teille ihmiset myöskin?" Peter katsoi hiukan epäröiden vieraaseen. "Tietysti se on antanut meille myöskin asukkaat. Mitä me tekisimme maalla ilman asukkaita?"
Sillä isolla pörhöisellä roistolla, jonka nimi oli Bill, oli ranteessaan Kirstin purema haava, josta vuoti verta, ja hänen punottava pöhöttynyt kaulansa todisti Kirstin sormien voimaa. Toinen oli päässyt leikistä ilman merkkiä. He mulkoilivat toinen toistaan noloina ja ymmällään. "Onko tuommoista nähty tai kuultu?" kysyi Bill vakavana. "Se oli itse pääpiru!" paransi toveri kiroten. "Hittoja vielä!
Juhani hänkin rupesi liikahtelemaan, hän veti sitä köyttä, joka oli sidottu säkin ympäri, ja huusi: "No no!" kunnes hän sai silmänsä oikein auki: "Mitä hittoja", sanoi hän, "mitä tämä on?" "Missäs hevoset ovat?" huusi ukko Swart kauhistuneena. "Missäs hevoset ovat?" huusi myös ukko Witt, ja Frits ja Kalle huusivat yhtä kurkkua: "Mitä tämä on? Mihin hevoset ovat joutuneet?"
Sanaakaan lausumatta antoi tyttö hänelle kirjeen. "Mitä hittoja sehän on minulle!" huudahti hän katsahdettuansa osoitteesen. "Keneltä?" Tyttö kumartui ottaen haravansa maasta. "Ei suinkaan herraltasi?" kysyi hän vielä, kun ei vastausta heti kuulunut. "On, amtmannilta", vastasi tyttö nyt yhtä hämillisellä sanojen itaruudella, jota herra Markus jo oli oppinut tytössä tuntemaan.
Minä aioin ehdottaa juuri samaa teille, vastasi Luukkonen. Siis lähdet yhdessä ruutikuormastoa ryöstämään? Minä viisi piittaan teidän viheliäisistä ruutitynnyreistänne! Toist' sorttia! Ethän ainakaan aikone kokonaista arsenaalia? Toist' sorttia! Vankeja ottamaan? Joku eversti? Toist' sorttia! Kenraali? Toist' sorttia! Mitä hittoja, ethän ainakaan aikone väijyä... Tsaaria! Selitä tarkemmin!
Siellä se reessään istuu ja laittoi teitä hakemaan. Mitä hittoja se...? murahti vallesmanni, mutta meni kuitenkin ulos. Muutamia kirjureja hyppäsi heti hänen jälestään oven raosta katsomaan. Sielläkö se reessään vielä istuu? kysyivät heiltä toiset. Jo nousee ylös... Mitä varten se ei tule sisään?
Ethän ole wielä päällepäätteeksi tullut pyhimykseksi?" "Minä en ole aikonut ryypätä enään koskaan". "Mitä hittoja! kelpasipa se ennen". "Jos kohtakin". "No, no! Ei huolita niin tiukalle ottaakaan.
Mitä hittoja, Perttilä, aiotteko laittautua keikariksi? Antakaa parran kasvaa, ukkoseni, ja antakaa kuninkaan lellikkien nuolla leukojaan. Me olemme vapaita talonpoikia, jotka emme osaa sanojamme sieviksi sommitella, ja naamamme saa kelvata semmoisenaan. Onko tapanne ottaa ryyppyä aamutuimaan? Minä puolestani juon mieluummin ruotsalaista olutta.
Oli raskasta huoneen ilma, oli hilpeys häipynyt pois, kuka tiesi jo kuin olis käynyt, jos muudan ei huutanut ois: "mitä hittoja istutte siinä kuin kirkossa istuttais, hei, maisteri! Maljasi pohjaan! Ja sitte jos laulettais!"
Pian kerrottiin yli pitäjän, että Juuse sai Marialta rukkaset. Se kirveli Juusen sydäntä. Siitä hän pahoilla mielin itsekin höpisi: mitä hittoja meninkään Niemelästä naimaan, koska se nyt näin kävi... Nyt siitä on kaikilla sanomista... Lämppä-Liisa sitä nyt vaan soittaa ympäri mailman, kuin suurtakin ihmettä ... mutta hiisi huolikoon ... eihän se minua köyhdytä!
Päivän Sana
Muut Etsivät