Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Minä tulin tänne velkomaan, mutta löysin täältä sen sijaan aarteen, joka himmentää noitten 10,000 markan arvon. Tässä on morsiameni! AINA. Mitä! OLLINEN. Te olette liiaksi jalomielinen. TUOVILA. Suostutteko rupeamaan sukulaisikseni? AINA. Mielellämme. Me iloitsemme siitä onnesta. OLLINEN. Onnea vaan! Erehdyksestähän sen tein. VAINIKKA. Mielelläni suon sen teille anteeksi.
KUNINGAS. En luule, ett'et rakastanut isääs; Mut tiedän, ett' on rakkaus ajan lapsi, Ja tiedän kokemuksesta, ett' aika Voi lauhduttaa sen kipinät ja liekit. Näet, lemmentulen sisustass' on sydän Tai karsi, joka himmentää sen valon; Ei millään ole aina samaa voimaa; Kun voima liiaks paisuu, pakahtuupi Se kyllyydestään.
Minä katselin niitten kuolemaa tulessa nyt yhtä suurella mielihyvällä kuin ennen olin katsellut niitten syntymistä innostuksen tulessa. Ei edes sekään voinut iloani himmentää, että ensi hädässäni olin käsikirjoitusteni mukana viskannut kutsumuskirjanikin tuleen.
Mutta kun sekä sukuperäni että elämäni kokemukset ovat herättäneet minussa paljon ystävyyttä aatelittomia säätyjä kohtaan, niin täytyy minun tunnustaa, että heille tehdään väärin, jos sallitaan suurten heitä himmentää.
Näin vähitellen vapauduin monesta erehdyksestä, joka saattaa himmentää luonnollisen käsityskykymme selkeyttä ja tehdä meidät vähemmän kykeneviksi kuuntelemaan järjen ääntä. Ja kulutettuani muutamia vuosia näin tutkien maailman kirjaa ja tavoittaen kokemusta, päätin eräänä päivänä myös ruveta tutkimaan omaa itseäni ja käyttämään kaikki henkeni voimat oikean menetystavan löytämiseen.
Uhka uhkaa vastaan, ja pois kaikki taikauskoinen arkuus! Sinetti murrettiin. Minä luin ja luin edelleen, ja kyynelet alkoivat himmentää näköäni. Minun täytyi panna kirje syrjään, toipuakseni hiukan. Minä luin sen uudestaan o ikuinen kaitselmus, o Fredrika!
Huomaa impi, kuinka vuori kimmeltää, Seisahtaa ja kuni hymyä hän tahtois; Mutta karvaus, koiruohon katkeruus Hänen huuliltansa hymyn himmentää. Eipä lapsi helleyden helmaan tullut. Samennus jo entisien aikojen, Muisto verisestä riidoist veljeskunnan Hämäränä väikkyi Atalantan silmis.
Ketä ei lohduttaisi vääryyttä tai halveksumista niiden puolelta kärsiessään, joiden hallussa onnen aarteet ovat, ajatus siitä, että hänen teoksensa tulevat kautta vuosisatojen kaikissa kansakunnissa olemaan salpana erhetyksille ja hirmuvaltaisuuksille, ja että sen pimeyden povesta, jonka keskellä hän on elänyt, hänen nimensä on sädehtivä loisteella, joka himmentää kuningastenkin kunnian, joille ylistäjänsä imarmielin ovat pystyttäneet pian unhoon häipyviä muistomerkkejä?
Ja Hornan lippu ristin vieres liehuu, Ja viirin musta pilkku himmentää, Ja lemmen neste Herran kalkis kiekuu, Ja Hornan teltta kuorin pimittää. Vaan teltan yli huutaa huuhka musta. "Meit' uskon voima pahast' varjelee!" Vaan hän ei huomaa, miten teltan suusta Its' Hornan henki ilkkuin katselee. Kahden vaiheella.
Kauniina kesäiltoina uinailee meri rauhallisna kummun edustalla; lännestä hehkuu laskevan auringon loiste ja punertaa veden pinnan, kunnes yö tulollaan himmentää hohteen ja saattaa hiljaisuuden vieläkin syvemmäksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät