Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
HILLERI. Satatuhatta pankkiosakkeina HURMERINTA. Pankinosakkeina! HILLERI. Sitten kymmeniä tuhansia irtonaista rahaa. HURMERINTA. Vai niin! HILLERI. Niin, ja sitten paljon muuta törkyä, herra runoilija. HURMERINTA. Kaksi taloa kaupungissa? HILLERI. Ja kiinnityksiä maatiloihin siellä täällä. HURMERINTA. Vai niin! Ja hän on kaunis! HILLERI. Ja nerokas. HURMERINTA. Nerokasko? HILLERI. Niin.
Oi ruusunen, sä suloinen, oi etten sua nähnyt ois! Kas niin! Siinä se nyt oli! HILLERI panee lasinsa pöydälle, istahtaa tuolille lynkäpäisilleen polviaan vasten, peittäen käsillä kasvonsa, nauraa nauruaan. TARJOILIJANEITI. On ilveitä hullulla! Korjaa täältä luusi! Se on samantekevä, mitenpäin muna on padassa. Ideaali! Korkealle, korkealle! Periaatteet!
HILLERI. Kyllä, herra toimittaja humalassa. HURMERINTA. Ahaa! Te olette se profeetta! HILLERI. Niin, herra toimittaja, aina humalassa profeetta. Ja kauppaneuvoksen härkä on nyt täällä pihassa, jos herra toimittaja haluaa nähdä HURMERINTA. Saanko luvan kysyä nimeänne? HILLERI. Hilleri on nimeni, herra toimittaja. HURMERINTA. Hyvä! Onko teitä kaksi? HILLERI. Meitä on, herra toimittaja, seitsemän.
HILLERI heidän tanssiessaan laulaa ja naputtaa tahtia rystysellään oveen, mutta hetken kuluttua kopauttaa aina väliin nyrkillään ja lopuksi lisää voimaa kantapäillään. PORMESTARI viimein avaa oven, tulee naurusuin sisään, sieppaa kaksi kynttiläjalkaa kynttilöineen ja niitä kiluuttaen yhtyy säestämään Hilleriä, joka yhä laulaa ja lyö oveen tahtia.
HILLERI. Kokokuppisia. HURMERINTA. Hmm! Nyt minä ymmärrän! HILLERI. Minun ei pitäisi ryypätä koskaan, ei edes kahviakaan, minä kun olen sellainen kuin olen, niinkuin pormestarinnakin sanoo. Mutta mitäs tämä on tässä, tämä lyijykynällä kirjoitettu?
Niinpä vuoropuhelukin on haihattelevaa. Näytelmän loppu taas, missä Hilleri ja nti Salmela lähentyvät toisiaan, on vastoin näytelmän hallitsevaa sävyä otettu totisesti; molemmat henkilöhahmot vaipuvat siinä hentomielisemmälle tasolle.
HILLERI. Minä olen se profeetta! HURMERINTA. Setä, minä tuota miestä pelkään. PORMESTARI. Ei sitä tarvitse pelätä. Ainoastaan joskus kun maistaa, on vähän kiusallinen. PORMESTARI. Minne sinä menet? HURMERINTA. Minä vielä pidän pienen puheen. Veli Hurmerinta! Minä pyydän tässä vielä omasta puolestani lausua muutamia, ainoastaan muutamia sanoja.
Me aina pormestarinnan kanssa yhdessä valitsemme niin leningit kuin alushameet. Mutta muille minä en. PORMESTARI. Hilleri voisikin alkaa siitä, että pormestarinnan pitää saada uusi leninki. HILLERI. Taikka siihen lopettaa, miten vain nyt sopii. PORMESTARI. Niin, miten Hilleri parhaaksi katsoo. HILLERI. Herra pormestari menee vain kamariinsa. Minä sitten koputan ovelle, milloin parhaaksi katson.
NEITI SALMELA. Herra Hurmerinta! HURMERINTA. Minä tahdon saada sanotuksi, että minä teitä rakastan. NEITI SALMELA. Ajatelkaa, missä olemme, ajatelkaa toki! HURMERINTA. Vastatkaa minulle ratkaiseva sana, yksi ainoa sana. Minä en tahdo jäädä epätietoon. NEITI SALMELA. Nyt ei ei ei. Ei nyt. Sitten kun tulette minua saattamaan. HILLERI nauraa. HURMERINTA. Se oli vain joku tuolla ulkona.
Te Hilleri olisitte eilen minua pettänyt! HILLERI. Millä tavoin, rouva Danell? ROUVA DANELL. Te tahdoitte kuusi penniä ostaaksenne joka pojallenne pennin korpun. HILLERI. Niin pyysin, rouva Danell. ROUVA DANELL. Eikös se kuudes poika ole aivan vasta syntynyt? HILLERI. Eilen, rouva Danell. ROUVA DANELL. Mutta niin pienet lapset eivät syö korppua! HILLERI. Eivätkö? ROUVA DANELL. Eivät syö!
Päivän Sana
Muut Etsivät