Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Mutta minulla ei ole antaa takaisin viittä penniä vaan kyllä herra toimittaja voi kai ottaa sen tästä kymmenestä markasta? HURMERINTA. Eikö mitä, pitäkää vain kokonaan se kymmenen penniä. Ei ei, liika on aina liikaa. Herra toimittaja antaa sitten joskus, kun rahoissa paremmin sopii. Päivää, Hilleri! Oletteko lukenut eilisenpäiväistä lehteä? HILLERI. Luin minä »Soopankeittolaitoksesta».
Mutta tuossa on hattunne. HILLERI. Sepä hyvä. Päättä sitä kyllä toimeen tulee, vaan hatutta ei. TARJOILIJANEITI. Mutta kuulkaa, Hilleri. Miksi tätä herraa oikein karahteerataan? HILLERI. Herra pankkiiriksi. TARJOILIJANEITI. No sitähän minäkin, että se ei ole mikään mökinpoika, kun antoi juomarahana kultarahan. Nuo sille äsken kukko muni. TARJOILIJANEITI. Herra jesta! Ja jättää tuolla tavoin.
Saanko minä, herra toimittaja, asiani teille laulaa ja laulaa? HURMERINTA. Mutta sehän käy näppärästi! Herra toimittaja tänne on aivan vasta tullu ja tullu, faktori käski sanoa, että Hilleri on hullu. Hulluko? Hillerikö hullu? Faktori käski toimittajan ikkunasta huutaa ja huutaa. HURMERINTA. Mutta kyllä minun täytyy sanoa, että teistä jompikumpi on hullu, joko sinä taikka faktori!
PORMESTARI. Minun mielipiteeni taas olisi, että saisi olla niin ideaaleja kuin prinsiippejä. Mitähän tämä oikeastaan on! Ei Hilleri ole enää täällä? HURMERINTA. Olen iloinen saadessani siihen pienimmänkään tilaisuuden, rouva Danell. Te äsken lähditte niin kiireesti, etten minä saanut lausua teille ROUVA DANELL. Nyt minulla on kiire, hirveän kiire. Minun pitää heti joutua kotia.
Siinä seisoo portin suulla ja vahtii poliisikonstaapelia, joka istuu aidalla. HURMERINTA. Sinun täytyy mennä ikkunasta. Rouva Danellkin meni juuri nyt. Hän kertoi, että se härkä oli eilen puskenut muuatta miestä kai pahastikin. HILLERI. Mahan puhki. Mutta se oli vain muuan maalaisrenki. Sen isäntä kai kävi herra toimittajaa puhuttelemassa. Muista, että olet kuningas! HILLERI. Neiti Salmela!
Pannaan tuo Hilleri! PORMESTARI. Niin todella. POMMERI. Hillerikin se ymmärtää! PORMESTARI. Mutta Hilleri ei vielä mene, ennenkuin minä pääsen kamariini. POMMERI. Mitäs minäkään täällä, minä tulen sinne istumaan siksi aikaa. KANTTORI. No mahdun kai minäkin sinne? PORMESTARINNA. Minä menen hommaamaan sitä sanaa Rautiaiselle. Mutta minkä vuoksi minua kuitenkin itkettää? Herra Hurmerinta! Mitä nyt?
Ne ovat tätä nykyä paljon huonommassa hinnassa kuin lankut! Luja periaatteenmies! Muista kauppaneuvoksen härkää! Salista kuuluu eläköönhuutoja. HILLERI astelee sohvan taakse, jonne istahtaa näkymättömiin. HURMERINTA, toisella puolen POMMERI, toisella KANTTORI ja jälessä PORMESTARI, tulevat salista, kaikilla boolilasit kädessä. Kiitoksia, veli, siitä puheesta! Se oli puhe se, miehen suusta.
HILLERI. Kyllä minä puhun. Olkaa huoleti. Ollaan vain iloisia. Ei suinkaan herra pormestari ole vielä mennyt maistraattiin? Ei ole, koska on hänen keppinsä tuossa oven pielessä. PORMESTARINNA. Kas siinähän on papan keppi! HILLERI. Niin. Siinähän herra pormestari melkein aina pitää sitä. Ja siitä minä näen, milloin hän on kotona, milloin ei. Se on niin varma merkki, että se ei petä monasti.
Minä tunnustan suoraan herra pormestarille, että herra pormestari näkee tässä aika vahtimestarin ja viiden lapsen isän. PORMESTARI. Minkä vuoksi Hilleri sitten maistaa, kun Hilleri tietää, ettei pysy rajoissaan? HILLERI. No eihän se monta kertaa satu. Vai sattuuko? PORMESTARI. Se on kyllä tosi, ettei se satu monasti.
HURMERINTA. Ei, vaan neiti Salmelalle. HILLERI. Kyllä, jos ei se kovin mutkallinen asia ole. HURMERINTA. Sanotte neiti Salmelalle minulta terveisiä, että minun pitäisi saada tavata häntä heti. HILLERI. Kyllä minä sellaisen asian voin toimittaa. HURMERINTA. Te voitte ottaa samalla sen paketinkin. HILLERI. Mitä minä tästä sanon? HURMERINTA. Jätätte vain hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät