United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Perhanan eukko nimittäin minun eukkoni. sai sen sittenkin varastetuksi. HURMERINTA. Minä olen kiitollinen, vaikka en ymmärräkään asian tärkeyttä. HILLERI. Ymmärryksen puute on paha vika, sydämen puute vielä pahempi. HURMERINTA. Viisaasti haastettu. HILLERI. Siihen teitä auttakoot kaikki jumalat. Ja nyt minä tahtoisin juoda onneksenne hyvällä sydämellä. Saanko luvan?
Sen vuoksi menköön poliisikonstaapelin asuntoon ja hänen vaimoltaan pyytäköön konstaapelin virkapuvun lainaan, sanoen että pormestari käski, kun asiat ovat niin ja niin. PORMESTARINNA. Olisit tästä kirjoittanut paperilipulle ja jättänyt sen pöydällesi, niin ei olisi minun tarvinnut vahtia, milloin Hilleri tulee. PORMESTARI. Minä kirjoitinkin, mutta
Mut hilleri ja suviin pantu tamma: Himoissaan ei niin hillitön. Alaspäin lanteista he kentaureit' on, Vaikk' yläpuol' on vaimon. Jumalat vyötäisiin vaan hallitsevat, Kaikk' alapuolla perkeleen on omaa: Siell' ompi horna, pimeys, rikki-alhot, Mädätys, palo, haisu, kärvennys, Hyi, hyi, hyi! Pah, pah! Hyvä rohtoherra, Hajua rahtu kuvituksen höysteeksi Kas, tuossa raha!
Kaikki kääntyvät katsomaan, ja kantajat kääntävät samassa Hurmerinnan Hilleriin päin. Terve tuloa hulluinhuoneeseen! Porilaisten marssi. Porilaisten marssi! Saatto lähtee laulaen saliin. Hilleri! Hilleri! Hilleri! Hilleri ei ole enää raastuvan vahtimestari. Ja vikkelästi alas ja ulos. Kuka se on, joka minulle puhuu? PORMESTARI. Minä se olen. Pormestari! Vai herra pormestari. Nöyrimmästi anteeksi.
Pane nyt maata, ukkoseni, ja levähdä. Minä sitten paistan sinulle sillin. Niin minun eukkoni tekee, eikä meillä koskaan riidellä, sen pormestarinnakin tietää. PORMESTARINNA. Voi, voi Hilleri. Minä sen suoraan sanon, että monta kertaa olen kadehtinut teitä ja ajatellut, että minä monessa muussa tyytyisin paljon vähempään, kunhan vain olisi sellainen kotionni kuin teillä.
NEITI SALMELA. Ja silloin jotakin kuuluu! HURMERINTA. Niin se nyt kävi, Hilleri. Lyhyeen loppui ilo. HILLERI. Herra toimittaja ei tosiaan ole monta päivää ollut täällä. HURMERINTA. Mutta minä tuumiskelin tuolla itsekseni, että jos Hilleri tulisi johtokuntaan ja ilmoittaisi itse, että te olette kirjoittanut sen kirjoituksen. HILLERI. Kyllä, kyllä minä tulen, herra toimittaja.
HURMERINTA. No nyt siitä päästään. HILLERI. Mistä? HURMERINTA. No siitä kauppaneuvoksen härästä. HILLERI. Niin. Mutta on kasvamassa uusi mullikka. Herra runoilija ei ole sitä vielä nähnyt. HURMERINTA hypähtää ylös ja katsoo vihaisesti Hilleriä. HILLERI. Anteeksi, minä taisin sanoa vielä herra tirehtööriä runoilijaksi. HURMERINTA. Minä olen runoilija ja aion vielä kirjoittaa runoja!
Esiripun noustessa HILLERI, frakkipuvussa, pyyhinliina kainalossa, puuhaa kyypparin toimissa, PORMESTARI, KANTTORI ja POMMERI seisovat keskilattialla lasit käsissä. No ei muuta kuin heimanblok, eläköön raittius! PORMESTARI. Mitäs sanotte uudesta sanomalehdentoimittajasta? Puhuja! Hyvä puhuja, oikein hyvä puhuja. Ollapa, kanttori, meilläkin sellainen puhelahja!
HURMERINTA. Minä luulen, etteivät ne Hillerille mitään siitä ja mitäpä ne Hillerille voivatkaan? HILLERI. Minkä ne minulle voivat! HURMERINTA. Ja minä selitän, että minä outona ja aivan vasta tulleena paikkakunnalle HILLERI. Aivan niin, herra toimittaja, sanotte että mistä sen tietää, mikä on totta mikä valetta.
NEITI SALMELA. Me, Hilleri, nyt neuvottelemme, mitä on tehtävä. Te kutsutte minut ministeeriksenne. Mutta heitetään nyt leikki ja kujeet. Istukaa nyt. Puhutaan vakavasti ja suoraan. HILLERI. En istu enkä puhu! NEITI SALMELA. Minkä vuoksi? HILLERI. Sen vuoksi, etten minä osaa puhua teidän kanssanne, neiti Salmela. NEITI SALMELA. Minkä vuoksi? HILLERI. Sen vuoksi, että NEITI SALMELA. Että ?