Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Minä en voi sitä selittää, mutta minua elähyttää niin ihmeellinen tunne: Herra on vallannut minun kovan sydämmeni, minun sieluni luottaa häneen täydellisesti ja samoin toivon olevan veljenikin laita. Aamen sanokaamme sitte! vastasi tuo kokenut ystävä sydämmellisesti ja he kumartuivat yhteiseen hiljaiseen rukoukseen Jumalan edessä.
Vähitellen hälveni melu kaduilta, mutta hän ei voinut sittenkään nukkua, hän oli hermostunut tuosta suuren kaupungin puolinaisesta levosta, tottunut kun oli hiljaiseen, syvään maaelämän rauhaan, joka uuvuttaa uneen kaikki, ihmiset, eläimet ja kasvit. Nyt tunsi hän ympärillään koko ajan jonkinlaista salaperäistä liikettä.
Kamarissa vaipui vaaleakutrinen pää pöydille käsien varaan nuori tyttö hyrähti hiljaiseen itkuun. »Miksi sinä tänä iltana niin surullinen olet, Olavi?» kysyi tyttö katsoen häntä lämpimästi silmiin. »Miksikö minä surullinen olen?» puheli nuorukainen kuin itsekseen, leikkien hiljalleen hänen lettinsä tupsulla ja katsellen surullisesti eteensä. »Kunpa minä tietäisin sen itsekkään!»
Monta vuotta on jo vierähtänyt sitte, kun Lyyli ja Hannes kannettiin maan mustaan poveen lepäämään. Jos, ystäväni, satut kulkemaan sen kalmiston ohitse kesä-iltana, niin aukaise rautaristikkoinen portti ja astu tuohon hiljaiseen rauhalaan! Käy sitte suoraan kalmiston perälle, niin saavut heidän hautakummullensa.
Tuohon harrasmieliseen, hiljaiseen, haaveksivaan resedaanko? Se on mahdotonta. Onhan hän sitäpaitsi ihan lapsi. Turussa on muita, vanhempia ja keikailevampia tyttöjä. Eeva Lindqvist esimerkiksi. Hän on kaunis, sukkela ja tulinen, samoin kuin Paul. Se on mahdollista. Suokoon Jumala, että hän olisi rakastunut korviansa myöten; se on lastentauti, josta aikaa myöten paranee. Vai niin? Niinkö luulet?
Sinne sinertävään etäisyyteen tähystellessään välkkyviä tähtiä ja isää muistellessaan vierähti kyyneleet silmiinsä ja mieli purkaantui hiljaiseen itkuun. Mutta joutui unikin rauhalliseen helmaansa ottamaan tämän pienen ihmisen ensikerran pettyneen toivonsa. Kirjoittanut Eero Sissala. I. Maata viljelemään. Vähämäen alangossa oli mökki.
Hänen täytyi olla vaiti ja kärsivällisesti odottaa, että hänen miehensä itsestään palaisi hiljaiseen kotielämään. Ikävä kyllä näytti siltä, kuin ei hänellä olisi suurta taipumusta siihen. Päinvastoin, aamiaisia ja illallisia pidettiin yhä useammin, ja rahat vähentyivät yhä enemmän. Ei auttanut, rouva neuvoksettaren täytyi taasen kerran rohkaista mielensä ja vakavasti puhutella miestänsä asiasta.
Pettyneen vimma kuvasteli tuokion Alroy'n kasvoissa; hän seisoi vähän aikaa kiinteästi katsoen kadonneen vihollisen tietä päin, ja sitten hän astui verkalleen hautakammiota kohden; mutta hänen kiihtynyt mieli-alansa ei nyt tointunut siihen hiljaiseen uneksimiseen, johon hän muistorakennuksen luo lähtiessään aikoi antautua.
Mua painaa muistot eilisen ja toivot huomenen. Maan pääll' on muisto ikuinen ja toivo ikuinen. Oi Lothos, väsyin muistamaan ja väsyin toivomaan, oi, unohduksen autuuden juon huuliltasi vaan! Vuossata vaihtuu toisehen, vuostuhat toisehen, ah, elämä on loputon, sen kulku ikuinen. Oi pelasta mun sieluni sun syliis hiljaiseen, pois jumaluuteen, Nirvanaan, pois uneen, unheeseen!
Ken on lukenut ja vakavasti tutkinut evankeelista historiaa, hän on tehnyt itselleen ihan toisenlaisen kuvan tästä paikasta, ja tuskinpa vain kukaan saanee ajatuksissaan syntynyttä kuvaa ja tätä paikkaa mihinkään sopusointuun keskenään. Suuri joukko kalliita lamppuja levittää salaperäistä valoaan tähän hiljaiseen paikkaan. Me laskeudumme alas samoja rappusia, kuin nousimme n.s.
Päivän Sana
Muut Etsivät