United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ottaisko lasin, sanoi hän Korabljovalle pyyhkien paidan hihalla kyyneleitänsä ja vaan silloin tällöin enää nyyhkyttäen. Mitäs, olkoon menneeksi, sanoi Korabljova. Maslova kaivoi rahat esille, niinikään korvapuustin sisästä, ja antoi Korabljovalle kupongin.
Vendell heräsi haltioistaan vasta sitten kuin huoneeseen oli tullut siivooja, avannut ikkunan tuoreelle pakkas-ilmalle ja ruvennut lattialta lasinsirpaleita lakasemaan. Silloin Vendell nousi pianon äärestä, pyyhki hihalla silinterinsä ympäri, pudisti tuhkaa vaatteistaan, nyki takkinsa suoraksi, ojensi kauluksensa ja läksi kotia valmistelemaan matkaansa Atlantin yli.
"Jumala siunatkoon teitä, pastori kun tulitte, Jumala siunatkoon!" Pyyhittyään nutun hihalla silmiään jatkoi hän: "nyt ovat asiat niin hullusti, niin kovin hullusti, ettei tiedä mihin tästä vielä joutuukaan!" "Rauhoittukaa Larsson", sanoi Robert nousten seisaalleen ja työmiehen ja Gabriellen seuraamana lähtien tupaan, "saattehan nähdä, että kaikki käy paremmin kuin luulettekaan?
"Onpa se komean näköinen kello, mutta on niin kuurassa, ettei näe kuwia", sanoi eräs mies ja samalla pyyhkäsi hän turkkinsa hihalla kuuraa kellon laidasta. "
Renki Matti nojaantui lepäämään käsivarttansa vastaan. Piika Maija tuli viimeiseksi saunasta; hänen isäntä käski tuomaan juotavata. Maija toikin kapallisen vaahtoavaa olutta. Sitä isäntä joi ensin ja ojensi sitte kapan Matille. Keskustelu alkoi taas uudelleen. Isäntä sanoi Matille ... paidan hihalla suutaan pyyhkäistyään: "kyllä nyt on oikein sorja ilma.
Kuin itsekseen ihmetellen hän levitteli käsiään, toisteli ja arveli: Muola da... Kolppana!... Kolppana da Muola!... Puhuu!... Tolkkaa!... Ota tuosta selvä! Ja pullon hän kiskoi housuntaskusta, ryyppäsi, pyyhki suunsa hihalla ja tarjosi Ropotillekin: Naukkaa!... Eh!
Mies saapui Jertan luokse, paitansa hihalla pyyhkäisi hikeä otsastaan, katsahti siten jälelleen, missä näkyi jo kolmen sylen levyinen suora uoma, jonka keskellä oli valtainen aalto katkennutta heinää. Sitten hän tarjosi viikatteen Jertalle ja sanoi: Hyvä viikate... Mutta eikös se siltä näytä, että tämmöisen pojan matkaan saattaisit lähteä keittäjäksi?
Gabriel otti suuren nokisen kopan niskaansa ja meni pihalle kivihiiliä hakemaan. Siellä hän pyhki likasella hihalla hikeä otsastaan. Mutta sydämmessään hän iloitsi suuresti, sillä kaikki oli taas entisellään ja Ingridin omistaminen tuntui varmemmalta kuin jos kultainen rinki olisi hänen sormessaan kiiltänyt. Hän olisi laulanut, jos olisi ilennyt, ja silmäluomia kutkutti niinkuin itkettäissä.
Köyhähköjä ne Bjelajeffiläiset olivatkin, vaikka ei tuota hänkään ollut yletön rikas. Vot sinullekin, Andrei!... Ryyppy sinulle! taritsi hän itselleen Bjelajeffille. Tuo pani pois suutaroimisensa, nosti silmänsä, huokasi hartaasti ja kulautti. Passipo! kiitti hän ja pyyhki hihalla suunsa. Kiitos. Sinulle, Iivana Ivanovitsh, passipo! toisteli hän ja yritteli työhön.
Ja taas siinä oltiin, istuttiin, kökötettiin. Kumpikin toteutti oman rotunsa kansallista tehtävää: Iivana hymyili, haisi viinalle, sipulille ja kurkulle ja hattupää Ropotti töllötti tyhmänä, tupakoi, syleksi ja pyyhiksi nenäänsä nutun hihalla. Ja molemmat he olivat vilpittömiä ystävyksiä.