Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
POMMERI. Niin. Tämä on hyvin ronklinen asia. Tästä on tuumittava oikein tarkoin. Ja pitäisi saada tietää se kauppaneuvoksen meininki. ELLEN ruokasalinovesta, sarvineen ja vyöliina käännettynä mutkalle, jossa on hiekkaa, ryntää puskemaan Pommeria. POMMERI. Ai lempsatti, ai, ai! Pormestari ai, ai, katso mitä tuo tyttösi tekee! PORMESTARI. Mari! Katri! Vappu! Vai Ellenkö se on? Ellen sinä! Ellen!
Nyt pois on impi, poissa aurinko Ja nurmi vaan nyt hiekkaa tuoksuttaa, Ei kukkain hymy, lintuin laulelo Voi Lohjan maita mulle sulostaa. Jäi Lohja, jäi. Nyt rinta rauhaton Vaan kaipausta hiljaa laulelee: Ah, armas neiti! onni, rauha on Sun luonasi sun kanssas pakenee. Mun elämäni aamuruskona Sä, lempi, loistat, palat tulena.
Vaikka tie onkin syrjäpolku eikä siinä määrin yhtenä ja upottavana savivellinä kuin pian tuleva maantie ... Helsingin ympäristön valtatie, jota sadat hevoset ja rattaat joka päivä sotkevat ... niin on tälläkin, melkein avaamatonta metsää muistuttavalla taipaleella tarpeeksi likaa. Milloin hiekkaa, milloin multaa ja enimmäkseen savea, joka liukastuttaa ja tarttuu ilkeästi rukkasiin.
Jos nämä toimeenpiteet otetaan varteen, lauhduttaa ja puhdistaa tämä pieni tarha vain talon ilmaa. "Elleivät varat myönnä edes tätä pientä kasvitarhaa, aseta ikkunankoloon syvä laatikko, jonka pohjassa on vetotorvi sekä paksu kerros murskattuja puuhiiliä ja soraa ja päällimmäisenä hienoa lehtimultaa ja hiekkaa.
Ol' mauri, baski, burgundi Jo polkenut sen hiekkaa, Ja gooti, roomalainen tääll' Ol' välkytellyt miekkaa Mut vapautta vieläkin Tään seudun kansa vaati, Ja sydämmensä uskonnon Se itse myöskin laati. Nyt kumma joukko kulkien Sai vuorilaakson suusta, Selässä pussit, ryysyissä, Jaloissa kengät puusta.
Nuori miesi istui yhä pöydässä ja puhalsi suustansa sikarinsavua pienissä pyörylöissä, kuunnellen hajamielisenä vaunujen jyrinää ja kadulla-myyjien erilaista huutoa. Ensiksi tuli hiekan myyjä, huutaen käheällä, piipittävällä äänellä: "Hiekkaa, hiekkaa, keltaista hiekkaa!"
He jäivät ulkopuolelle patsaan aitausta seisomaan, odotellen edellisten poistumista ja silittelivät äänettöminä hiekkaa kenkänsä kärellä. Reeta lähestyi heitä hyvää päivää nyökäyttäen ja kysyi: Kenenkä te olette tyttöjä? Ei tullut vastausta. Silittelivät vain hiekka, vilkaisten salaa toisiinsa. Ette tainneet kuulla, uudisti Reeta. Minä kysyn että kenen tyttöjä olette. Ei tullut lisää.
Hiljaa, kuten tullutkin oli, hiipi vanhus pois. Alheidin silmä leimusi. Hän katseli terästä. "Kolme surmaa! Haa! Alheidi! Tahtoisitko tappaa tuon hurskaan tytön, joka itkee Salikin valtaa, jota hän ei vastustaa voi? Vaalea, vieras tyttö, ei Alheidi sinua vihaa." Mutta jo oli Alheidi erämaassa vaelluksellaan. Kuumasti paahtoi päivä hiekkaa, hehkuva maa poltti Alheidin jalkoja.
Täällä saa matkustaa tuntikausia, näkemättä mitään muuta, kuin kiviä, vuoria, hiekkaa ja somerta. Usein ovat vuoren muodot erittäin omituiset. Muutamin paikoin näyttää ihan, kuin olisi jonkun yhtenäisen periaatteen mukaan tehty kauneita hiekka-aloja tien varrelle.
Hän oli äitinsä ainoa lapsi, oli jonkun aikaa tutkinut jumaluusoppia pääkaupungissa, mutta sitten äkkiä palannut kotiinsa ja äskettäin, isän kuoltua, ottanut talon haltuunsa. Aino asui valoisassa, ystävällisen näköisessä, valkoiseksi maalatussa talossa, jonka ovi oli viheriä. Sen ympärillä oli puutarha valkoisine aituuksineen, jossa kasvoi kukkia, ja teille oli siroitettu valkoista hiekkaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät