Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Joukko arapialaisia ja kurdilaisia, täysin vastaava tämän leirin tilavuutta, lähti äkkiä liikkeelle, kukin hevostansa suitsista taluttaen ja asettui järjestykseen hämmästyttävästi meluavaisen sotamusiikin soidessa, joka kaikkina aikoina on arapialaisten sota-intoa elähyttänyt.
Kun hän vielä lisäksi oli antanut hiukan leipää ja kärryistä vanhempia heiniä, lähdettiin taas uudelleen ajamaan. Lauttaus-paikoissa oli mies kuitenkin vähän vetelä eikä tahtonut saada hevostansa eikä kärryjänsä lautalle.
Matkustaja, kulkiessaan näiden korkeiden Sierrain yli, on usein pakoitettu astumaan ratsailta ja taluttamaan hevostansa ylös ja alas noita jyrkkiä ja epätasaisia polkuja, jotka ovat kuin rikkinäisiä portaita. Välistä mutkistelee tie huikaisevia jyrkänteitä pitkin, ilman mitään käsipuuta alla olevaa syvyyttä vasten, ja menee sitten jyrkkiä, synkkiä ja vaarallisia rinteitä alas.
Hän tiesi paremmin kuin kukaan muu, kuinka paljon nuorukainen rakasti hevostansa ja mitenkä hellästi tämä oli siitä huolta pitänyt. Itsekin oli hän kovasti mieltynyt kauniiseen Krusaderiin, joka niin soreasti tuli syömään sokeria hänen kädestään, ja joka tanssi yhtä ylpeänä aavalla llanolla kuin Arispen kaduillakin.
Jos hän olisi ollut rajumielinen pohjalainen, niin hän ehkä synkkämielisyydessään olisi pistänyt puukon Orkon kurkkuun ja siten tehnyt lopun kaikesta ystävyydestä. Nyt hän vain hyväili hevostansa ja lausui vielä kerran: "Voi sinua, voi minua, voi ettei olis kumpaakaan." Mutta eihän se Orkon syy ollut, että Severin joutui pelurien pariin. Oma se hänen syynsä oli.
Ilma oli kylmä ja kuu kirkkaasti paistoi. Isäntä oli juuri ehtimäisillään hautuumaan sivu, yht'äkkiä hevonen ja heinäkuorma kaatuivat. Tuosta mies suuttui pahanpäiväisesti ja rupesi kiroilemaan, samalla kuin koetti nostaa ylös hevostansa ja kuormaa. Turhaan hän kuitenkin ponnisteli hänen voimansa eivät riittäneet siihen. Silloin näki hän hautuumaan aidan päällä istuvan miehen, jättiläissuuren.
"Teidän nimenne?" herttua kysyi noustessaan hevosen selkään. "Olen sen jo äidillenne sanonut", Villon vastasi; "hänelle ja teille on nimeni Alttiiksi-antamus." "Minä panen sen mieleeni. Hyvästi!" Ja nuori herttua kannusti rajusti hevostansa. Villon seurasi häntä silmillään. Kun herttua oli näkyvistä kadonnut, hän jupisi: "Hyvä Jumala!
Kukin on elämässä ja kuolossakin Turvassa, kun Herrahan luottaa; Rikoksellinen, kussa hän kulkisikin, Vain rauhaa etsivi suotta. Hänt' tuntonsa soimaus kauhistaa, Peljättävi viimeinen hetki, Kun kuolohon kulkevi retki. Vielä mitä! mutisi Drake ja käski hevostansa liikkeelle. Omatunto!
»Koettakaamme, ainoa ystäväni», virkkoi Isabella kiihdyttäen hevostansa nelistämään. »Ja sinä, hyvä mies», jatkoi hän kääntyen Hans Hanskurin puoleen, »mene sinä toista tietä, äläkä jää meidän seuraamme, jotta meidän kova onnemme ja uhkaava vaaramme ei syöksyisi sinutkin turmioon.»
Hän on sen maitovasikasta juottanut, mullikkana syöttänyt ja hoidellut sitä kuin arapiijaalainen hevostansa. Niin aina, "Araapian hevoset ovat tunnetuita", sanoo "Maanoppaassa". Ja se sen vähissä hengin pelasti jolkankin hampaista. Niin; eikös Kailu juuri ollut se vasikka, joka palavitsalla ennen muinaan tukehtumastakin pelastettiin? Sama tanssimestari, sama!
Päivän Sana
Muut Etsivät