Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Niin muodoin minä nousin seuraavana aamuna hyvin varhain ja menin naapurimme, tilan-omistaja Herberin luo pyytämään hänen vanhaa, harmaata hevostansa lainaksi siksi päivää, että toisin erään sairaan kotiin. Hän suostui, ja ennenkuin olimme päättäneet aamiaisemme, seisoi hevonen oven edessä. "Mitä tämä on?" kysyi Fritz.
Hän osaa pysyä sekä nykyisen että tulevan hallitsijan suosiossa, ja pysyttäytyy siten onnen oksalla, häilyköön se minnepäin hyvänsä tapausten tuulessa", mutisi everstiluutnantti, ja lähti huoneisinsa panemaan matkavaatteita päällensä, sill'aikaa kuin hänen hevostansa satuloittiin. Pian oli everstiluutnantti valmis matkalle.
Vähän ajan perästä saivat taas iloisemmat ajatukset vallan hänen mielessään ja kun nouseva koite lähetti kultasäteensä Tiberin kalvolle, myös hänen mielensäkin selkeni ja hilpeällä tuulella hän laukkautti hevostansa kohden ihanata seutua.
Kuka hyvänsä, joka oli nähnyt hänet kolme kuukautta sitte, ei olisi voinut tuntea häntä samaksi ihmiseksi, niin oli hänen ulkomuotonsa somistunut hänen eduksensa. Ennen oli hän kalpea ja ryysyinen. Likaiset ja vaalistuneet vaatteensa pysyivät tuskin hänen päällään ja hänen hevostansa voi liioittelematta kutsua koniksi.
Kun ei meillä itsellämme ollut mitään aittaa eikä luhtia, niin oli Vierimän väki hyväntahtoisesti ottanut ne talteensa. Mutta vielä oli yksi harmi tuleva. Kun Vierimän ukko aukasi tallin oven, jossa ei ollut oikeata lukkoa, ja rupesi ottamaan hevostansa, niin hevosta ei olutkaan.
Aisakello vaikeni todellakin pihalla. "Hm, hm!"... Jörgen kavahti pystyyn. "Siirry sinä, poika, vaan paikaltasi, niin hakkaan sääresi ja kätesi palasiksi!" raivosi kapteeni punasena kuin kupari. "Istu, istu hiljaa ja lue!" Hän itse istui myöskin hiljaa. Tuo kauppiasraato saa kyllä itse panna kiini hevostansa tankoon porraspäässä ja auttaa itseänsä miten parhaiten taisi.
Tunnin taikka kaksi ruhtinas ja hänen uskollinen kumppaninsa etenivät vitkalleen, mutta, kun päivä kului, kävi kuumuus niin rasittavaksi ja jano niin hirmuiseksi, että Alroy jälleen joudutti hevostansa vuoria kohden, jossa hän tiesi löytävänsä lähteen. Ratsu samosi altiisti eteenpäin ja näytti samoin kuin isäntäkin haluavan jättää kuivan ja raukaisevan erämaan.
Heti ratsasti hän uuden taipaleen eteenpäin, pyyhki hevostansa kanervilla ja lehdillä ja asettui poikki tien, noin sata askelta leiristä. Ken siellä? huusi hän kaukaa, nähdessään ratsastajat. Siellä on kaiketi meidän uljas muskettisoturimme, sanoi kardinaali. Niin on, arvoisa herra, vastasi Porthos. Herra Athos, sanoi Richelieu, sulimmat kiitokset hyvästä vartioitsemisesta.
Kun tähän kohtaan renkutustansa oli ehtinyt, herkesi hän yht'äkkiä laulamasta, nykäisi vähäisen ohjaksista ja hoputti laiskaa hevostansa, joka juuri oli poikkeemaisillaan sille tielle, joka metsän halki oli raivattu taloon. Siinä seisoi Liisa, jonka emäntä oli lähettänyt jollekin asialle vähän enemmän kuin peninkulman päässä olevaan myllykylään.
Hän löi kiivaasti hevostansa ratsuraipalla, mutta pysäytti sen taas äkkiä ja lisäsi: "Minä kiellän teitä ankarimman vihani uhalla koskaan puhumasta tästä tapauksesta yhdellekään ainoalle ihmiselle!" Näitä kuningattaren sanoja seurasi ankara silmäys, jonka jälkeen taas lähdettiin menemään samaa hurjaa vauhtia, kuin matkan alussakin.
Päivän Sana
Muut Etsivät