Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025


Mutta vaara ei ole vielä niin likellä, että meidän täytyisi panna henkemme ja kaikki alttiiksi". "Herkules on oikeassa", päätti herra Vanderstraten; sillä hän ei mielellään tahtonut erota sisarensa pojasta, joka oli hänen paras turvansa tässä taistelussa. Emmerich oli kahden vaiheella; sillä tulisella innolla halusi hän pikaista päätöstä asiassa.

Henkemme; maamme, kaikk' on Bolingbroken; Ei muuta meillä omaa, kuin vain kuolo Ja tämä pieni muru kuivaa maata, Jok' on vain multakääre luillemme.

Me ensin töllistelimme toisiamme ja sitten Yrjöä ja sitten hänen kirjojaan ja koteloitaan ja sitten taas toisiamme ja purskahdimme lopulta nauruun, jossa oli henkemme menehtyä. Koko hänen liikehommansa oli ollut pelkkää mielikuvitusta. Hän ei ollut penniäkään voittanut eikä penniäkään kadottanut.

Mikä on tarkoitukses? JUHANI. Kaikki yht'aikaa taas! TUOMAS. Ei, jos henkemme on teille rakas. Aina olkoon latingissa jonkun luikku; se muistakaat. Lauri, sinullahan vakavin käsi ja tarkin silmä, astuppas rinnalleni tähän. LAURI. Tässä seison. Mitä tahdot? TUOMAS. Nälkäinen susi syö verisen veljensäkin. Jospa tuon tempun nyt voisimme saattaa matkaan, niin siinä olis pelastuksemme. Koetetaan.

Mr Welby tässä mukavasti ojensi jäseniänsä, ja nostaen lasia huulillensa, hekumallisesti huokui sisäänsä sen bouquet'ia. "Te saatatte minua alakuloiseksi;" sanoi Kenelm. "On ikävä huomata että henkemme nuoruudessa on ollut opettajan vaikutuksen alainen, joka pilkkaa omia opetuksiansa." Welby nosti olkapäitänsä.

«Niin on kullakin ihmisellä rakkautensa. Yksi on oikea rakkaus«. «Kun henkemme, sielumme rakastaa sielua niin on tämä rakkaus ijankaikkinen, sillä se sitoo yhteen, mitä kuolematonta on meissä. Sen tiesi kuningas Salomo, kun hän sanoi: «Minun ystäväni on minun, ja minä olen hänen«. «Yksi on oikea rakkaus, rakkaus, joka ei petä rakkaus Jumalaan«.

»Hyvin mahdollista, valitettavasti, mutta saamme olla tyytyväisiä, jos pelastamme omat henkemme.« »Teidän neuvonne olisi siis jättää kaikki vihollisen valtaan?« »Niin, sennor, kaikki, jos tarvitaan, ja niin vähän kuin mahdollista, jos meille jääpi aikaa. Ikäväkseni ei minulla ole parempaa ehdotettavaa, mutta muuta neuvoa ei löydy, emmekä saa epäröidä, jos tahdomme pelastaa nahkamme

"Luuletko Hänen vihastuvan minuun, jos olen alakuloinen siitä, että sijapaikkani olen kadottanut?" kysyi hän. "Ei, ei suinkaan, herttaiseni", sanoin; "Herra Kristus tietää kaikki. Hän tuntee kaikki jokapäiväisen elämämme koettelemukset ja huolet yhtä hyvästi kuin henkemme tuskan ja levottomuuden. Luulen Hänellä olleen monta samanlaista koettelemusta, kuin meillä nyt on."

Läksin sinne vaimoni kanssa kävelemään ja jouduimme perille vanhan joulun illaksi. Tein talossa hyvän illan. Se vastattiin ja kysyttiin kuulumisia. Ei kuulu muuta kuin tulimme kysymään onko täällä kristittyjä? Niin ollaan kaikessa heikkoudessa, vastasi isäntä. Siitä syntyi keskustelu ja haastelimme siinä mielipiteemme ja henkemme halut. Mekin toivomme sellaisia vieraita, sanoi talonväki.

Joku ilta yhteisen raamatun lukemisen jälkeen oli heidän välillänsä tapahtunut pakina, josta äitini seuraavalla tavalla kertoi minulle: He olivat lukeneet Room. 8:nnen luvun, ja muun ohessa painaneet mieleensä ensimmäisen värsyn: "niin ei ole nyt mitään kadotusta niissä, jotka ovat Jesuksessa Kristuksessa" ja 16:nnen värsyn: "Se henki todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapset."

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät