Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Voi mielessään kuvata, miten tuliliekit silloin leimahtelivat kraaterin suusta, miten kuumat mahtavat laavavirrat vyörivat laaksoon rinteitä myöten, miten kaikki elävät olennot päistikkaa paeten koettivat henkeään pelastaa, miten tuskanhuudot sekä ihmisten että eläinten mahtoivat kaikua yli tienoon.
Sillä kun minä voitelin, niin takaansa katsomatta lähtivät riettaan juonet isännän selästä. Ja nyt hän on terve mies kuin pukki, vaikka eilen aamulla henkeään haukkoi. Se, se on seikka, joka Hannulan isännän ja emännän päästi älyynsä, kun näkivät, mikä eroitus on kupparilla ja kupparilla. Vai Hannulan isäntää kävi Maija kuppaamassa! Mitähän siitä Teppanan Riikka ajattelee?
Nuo kaksi laivaa rakennettiin tuota pikaa Martin Lopez'in johdolla. Cortezin valta paisui päivä päivältä, ja jo tahtoi hän että Montezuma julkisesti tunnustaisi Espanjan kuninkaan lääniherrakseen. Onneton keisari, joka silminnähtävästi jo pelkäsi henkeään, suostui, kun suostuikin.
Sen syitä ei ollut tarvis selittää; tiedän vain, että niin yleensä on laita. Glaukuksen palatessa Pompeijiin oli Nydia ehtinyt tulla vuotta vanhemmaksi. Kulunut vuosi suruineen, yksinäisine hetkineen, viettelyksineen oli voimakkaasti kehittänyt hänen henkeään ja sydäntään.
Wappu huusi alaspäin, niin että ilma kajahti kaikki kuuntelivat henkeään vetämättä ei mitään vastausta. Jooseppi missä olet? huusi hän äänellä semmoisella, kuin koko tuskistunut epätoivossa oleva ihmiskunta olisi yhtynyt tähän ainoaan huutoon, kaikki oli hiljaa. Hän ei vastaa hän on kuollut, nyyhkytti Wappu ja heittäysi epätoivossa maahan, nyt on kaikki lopussa!
Hän astui ikkunan luokse, avatakseen sen, silloin kuulivat he äkkiä kauhukseen kolinaa. Ovi narahti, ja he luulivat sen seuraavassa silmänräpäyksessä avautuvan. Peloissaan kuuntelivat he henkeään pidättäen. Ovi narahti uudelleen, mutta se ei auennut.
Siellähän ei uhannut hänen henkeään ainoastaan myrskyt ja meri, vaan myöskin hänen päällysmiestensä pöyristyttävä julmuus. Sen hän tunnusti todeksi; mutta sitten hän alkoi ylistellä elämäänsä, kuvaillen miten hauskaa on astua maihin rahaa lakkarissa, tuhlata sitä kuin mies, ostaa omenia, kulkea nokka pystyssä ja hämmästyttää maanmoukkia.
Sekä Kirsti että Miranda olivat katselleet karhua henkeään pidätellen uteliaina näkemään, miten se käyttäytyisi. Mutta nyt Miranda keskeytti äänettömyyden. "Voi rakas vanha Kroof! Me olemme niin kovin iloiset, että viimeinkin olet tullut meille vieraisiin!" hän huudahti, hyökkäsi mesikämmenen luo ja kiersi molemmat käsivartensa sen kaulan ympäri.
Vielä ei ollut kynttilää sytytetty ja hän kuuli pojan-äänen lukevan jotain ulkoa, jota ei oikein osannut; se kuului runolta... Olivat kaiketi lapsia komppanianpäällikön talosta... Porstuan ovi oli auki, ja vähän ajan päästä seisoi hän siellä henkeään vetämättä kuuntelemassa... Sieltä kuului hänen äänensä! ... hänen äänensä... "Lue sinä se vielä kerta, Ingeborg! Pojat ovat niin tyhmiä senlaisissa."
Kuka ei tuntisi noita onnellisia ja autuaita nuoria äitejä! Mutta siksipä hänen taidettaan niin rakastettiin ja rakastetaan yhä vielä. Yhtä mittaa kuuluu katsojain suusta ihastuksen huudahduksia, kun tuolla alhaalla Sistinan kappelissa kaikki käyskentelivät totisina ja hiljaisina ja henkeään pidätellen, uskaltamatta sanallakaan ilmaista tunteitaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät