Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Sen syitä ei ollut tarvis selittää; tiedän vain, että niin yleensä on laita. Glaukuksen palatessa Pompeijiin oli Nydia ehtinyt tulla vuotta vanhemmaksi. Kulunut vuosi suruineen, yksinäisine hetkineen, viettelyksineen oli voimakkaasti kehittänyt hänen henkeään ja sydäntään.
»Kallias», Arbakes virkkoi vapautetulle orjalleen, joka juuri kiinnitti hänen vyötään, »olen kyllästynyt Pompeijiin; aijon jättää sen kolmen päivän perästä, jos on sopiva tuuli. Tunnet laivan, joka on satamassa ja joka on aleksandrialaisen kauppiaan Narseksen laivoja. Olen sen ostanut häneltä. Ylihuomenna alamme kuljettaa tavaroitani siihen.» »Niinkö pian? Hyvä on. Arbakeen käskyjä totellaan.
Laulusta tauottuaan hän aina viehkeästi heilautti koriaan kehottaen kuulijoitaan ostamaan kukkia, ja monta sestertiota hänen koriinsa heitettiinkin, osaksi kauniista laulusta osaksi säälistä silla tyttö oli sokea. »Siinä minun tessalilaisrukkani», Glaukus virkkoi ja pysähtyi. »En ole häntä vielä Pompeijiin palattuani nähnytkään. Vaiti, hänellä on kaunis ääni. Kuunnelkaamme.»
Kun hänen veljensä jätti minut ja tuli joukkoonne, muutti hänkin Pompeijiin ollakseen hänen lähellään. Hän on antanut kykyjensä loistaa. Hän kokoo suuria joukkoja ympärilleen juhliinsa; hänen äänensä hurmaa heidät hänen runonsa heidät lannistaa. Hänen kunnianhimoansa kutkuttaa, kun häntä sanotaan Erinnan seuraajaksi.» »Tai Saphon.» »Mutta Sapho ilman rakkautta!
»Kuinka! Mitä tarkotat?» »Niinkuin tiedät, minut ostettiin lapsena orjaksi, mutta Roomassa minä pääsin vapaaksi, sillä minulla oli onni miellyttää isäntääni. Kiiruhdin Pompeijiin tapaamaan sinua. Tapasin sinut vanhentuneena ja heikontuneena oikullisen ja itsekkään isännän orjuudessa. Olit hiljan kääntynyt uuteen uskoosi, ja orjuutesi tuntui sinusta nyt kahta raskaammalta.
Tuon rikkaan pompeijilaisen kauppiaan ylellinen talo on vielä nytkin nähtävänä lähellä sitä kaupunginporttia, jolta alkaa hautojen katu. Huolimatta kuolleitten naapuruudesta se oli iloista seutua. Vastakkaisella sivulla, jonkun askelen päässä portilta oli tilava ravintola, jonne Pompeijiin saapuneet puuhanmiehet tai huvinhaluiset usein pysähtyivät virkistystä hakemaan.
Sinä et olisi saanut laskea tyttöä hetkeksikään tästä huoneesta.» »Me miserum!» orja huudahti. »Mitä pitää tekemäni? Hän on jo ehtinyt kauas Pompeijiin. Mutta huomisaamulla minä sieppaan hänet jostakin hänen vanhasta piilopaikastaan.
»Selittäkäähän jo toki!» Glaukus sanoi. »Tiedä siis » Lepidus virkkoi. »Salli minun puhua», Klodius huudahti, »sinun sanasi tulevat suustasi kuin kuiva kaisla.» »Ja sinun kuin kivi», loukattu mutisi itsekseen heittäytyen huolettomasti leposohvansa hyllyvälle patjalle. »Tiedä siis», Klodius sanoi, »että Ione on muukalainen, joka hiljattain on tullut Pompeijiin.
»Juuri tänä aamuna, silloinkuin sinä vielä taisit nukkua, kulki tämän portin kautta jotakin ihka uutta Pompeijiin!» »Aai», orja sanoi välinpitämättömästi. »Nii-in, jalon Pomponianuksen lahja.» »Lahja! Luulen sinun puhuneen jostakin uutisesta.» »Se onkin molempia. Tiedä siis, sinä tyhmyri, että se lahja oli ihana nuori tiikeri lähestyviä amfiteatterinäytäntöjä varten. Kuuletko, Medon?
»Olet vastikään tullut Pompeijiin, muuten tietämättömyytesi ansaitsisi maanpaon», Lepidus virkkoi naureskellen. »Kun et Ionea tunne, et myöskään tunne kaupunkimme ensimäistä kaunotarta.» »Hän on todella harvinaisen kaunis», Pansa sanoi, »ja millainen ääni!» »Hän on satakieleltä äänen saanut», Klodius pisti väliin. »Satakieleltä suurenmoinen ajatus», varjo tokasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät