Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
"Siellä ei ainakaan tarvitse olla henkeään kaupalla." Matti kynsäsi korvallistaan, mutta ei vastannut sanaakaan. "Niin, miksi ette todellakaan muuta?" toisti ystävänikin kysymyksen. Matti näytti miettivän vastausta, mutta kun ei mieluistaan keksinyt, selitti hän: "ei sitä osaa herroille sanoa, vaan ei sitä vain voi. Meri vetää puoleensa sitä ken siihen on kerran tottunut."
"Hywää päiwää, mummoseni! Eikös tunnu waikealta matkustaminen näin paksussa lumessa ja tämmöisellä ilmalla?" sanoin minä wastaukseksi mummon hywälle päiwälle, samalla seisottaen hewosemme. "Kyl-kyllä kylläpähän täs-sä on, wie-ras tus-ka, tie-tä-mis-tä", tapaili mummo sanomaan, ja hän oli niin lääpästyksissä, ett'ei ollut saada henkeään edes eikä takaisin.
»Ha, ha, ha, ha!» nauroi Petit-André; »Gréve-torin pyhä Neitsyt auttakoon! muistaapa, luulakseni tämä nuori soturi vanhan tuttavansa! Mitä, kumppani! ethän toki kantane minulle vihaa? Jokainen tässä maassa elättää henkeään omalla tavallaan.
Tuskinpa ajatelleetkaan heitä koskaan. Emme koskaan myötätuntoisuudella. Me, joilla on ollut "kullat ja maat, mannut" Meillä on ollut kädet sulettuna. Ja sulettuna sydänkin. Voihan siis ehkä ajatella olevan luonnollistakin, että he eivät panneet henkeään alttiiksi pelastaakseen pikku Eyolfia. Otapas ajatellaksesi, Alfred. Oletko varma, että että meillä itsellämmekään olisi ollut rohkeutta siihen?
"Eihän se taida kaikista helpoimpiakaan olla", tuumaili Matti verkalleen, ensin asiata vähän harkittuaan. "Ja onhan se vähän vaarallistakin, jos jää sattuisi pettämään?" "Eipä se juuri milloinkaan petä, vaan sillä on muut kujeensa, kun niin sattuu", arveli Matti. "Ja silloin sitä on henkeään kaupalla." "Miksi ette sitte muuta mantereelle elämään?" puutuin minäkin puheeseen.
Kannusten pärinä ja miesten joikuminen säesteli tietäjän liikkeitä. Panu ja Ilpo, jotka henkeään pidätellen seurasivat toimitusta, kuulivat miehen, joka oli heidän taakseen asettunut, kuiskaavan: »Nyt se lähti haltijan luo ... nyt se hankia paarustaa ... nyt se sai sukset haltijalta ... nyt lähetti haltija poronsa vastaan ... nyt tuli joki eteen ... yli pääsee, yli pääsee...»
Molemmat kumartuivat eteenpäin ja kuuntelivat henkeään pidätellen. "Heräävätköhän ne!" "Minä olin kuulevinani niitten liikahtelevan." Mutta kun mitään ei kuulunut, kun ainoastaan viattomuuden syvä, hiljainen rauha virtasi läheisestä huoneesta, hymyili Marianne taasen, hieman ivallisesti. "Meidän neljä, pientä onnetonta lapsiraukkaamme!
Olihan Jyrkkä ollut hänen läheisimpiä puoluetovereitaan. Suuri, musta, rokon-arpinen mies ja kiivas sosialisti! Hän ei vain voinut ymmärtää, että Jyrkkä... Kenties sinä tunnet myös naisen, jonka vuoksi hän on jättänyt vaimoni? jatkoi Topi järkähtämättömällä, kamalalla tyyneydellä. Hänen nimensä seisoo täällä alempana. Aura, Aura... Aura? kysyi Johannes henkeään pidättäen.
Musti karkasi tietysti henki kurkussa ja unenpöpperöisenä paikaltaan. Syöksähti puoleen pihamaata samalla vauhdillaan, niskakarvat pystyssä ja haukkuen vimmatusti, mutta aina valmiina, aina uljaana ja uskollisena puolustamaan kotia, kontua ja omaa henkeään, tai toisin sanoen kaikkea, mikä hänelle oli hyvää, oikeaa ja pyhää maailmassa... Ja mitä hän näki?
Poika veti henkeään syvään aina silloin, kun oli henkivaransa tyhjään ammentanut, katsoa vilkuili milloin jotakuta vieraista, milloin isäänsä ja äitiänsä silmiin, mutta enimmän toki "kirjaansa", ett'ei muka missään tapauksessa erehtyisi lukiessaan; sitä tehdessään oli Iikan suu senkin seitsemässä soppelossa, että "kirjassa" olevat sanat ja lauseet siten oikeiksi tulisivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät