Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Ruustinnan sukkapuikot ihan kuin tanssivat ja kilpailivat. Kello löi niin ilkeän vaivaloisesti naristen ja vitkaan. Sen lyöntiluoti laskeutui aimo matkan ja jäi sitte taas tyhmänä siihen riippumaan. Ruustinna venytteli puseronsa kaulusta väljemmäksi ja valitteli kuin yksin: »Tuokin kaulus kun ihan hengitystä ahdistaa...» Pastori masentui. Hyvän tovin keinui hän aivan ääneti.
Ei kumpikaan tahtonut nukkua ensin eikä häiritä toisen nukkumista. Henrikissä oli jonkinlainen ahdistus: olisi tehnyt mieli sytyttää taas kynttilä, puhua jotain lapsellisempaa ja nauraa ennenkuin nukkui, mutta sen sijaan hän hyvin varovasti kääntyi toiselle kyljelleen ja rupesi teeskentelemään nukkuvan hengitystä.
Minä istun pöytään nojaten ja hengitystä pidättäen, kaula kurotettuna tarkkaan sanoja, joita meedioni pahasti venäjäksi murtaen, harvakseen ja ikäänkuin jostakin salaperäisestä henkimaailmasta saatuina minulle välittää. Palasin keväällä Saksasta tulin suksilla Merenkurkun yli toveri petti minut vangittiin Helsingin asemalla.
Saaren hietikot tomusivat ... jopa tuntui tukkivan hengitystä suurien puitten siimeksessäkin. Nelmaa ei haluttanut kiiruhtaa. Eikä täällä sitten jääkarhuja enää ollutkaan. Sitä Sakris ihmetteli. Sota kai nekin oli tappanut nälkään. Eikä ollut paljon muitakaan elukoita: ainoastaan kettuja, hupaisia karhunpoikia ... ja iso pukki ja apinoita.
Lääkäri meni koettelemaan veren kulkua käsissä ja kuunteli hengitystä sydänalan kohdalta. Kuuleeko siitä mitään? kysyi isäntä. Jotain siitä kuulee, sanoi lääkäri naurahtaen. Mitenkä kauan tohtori luulee minun elävän? Se nyt on vaikea sanoa. Voipi tulla kuolema piankin, mutta ei ole yhtään mahdotonta, että elätte samalla lailla vielä useita vuosia.
Ulkona riehui myrsky ja ryskytti voimattomalla raivolla lukkoja ja salpoja. Boleslav ei tiennyt siitä mitään. Hän kuunteli nukkuvan naisen hengitystä, ja hänen rintansa kohoili raskaasti ja tuskallisesti yön pimeydessä. Hänen vapaasukuisuudellensa, vapaaherra Boleslav von Schrandenille Schrandenin linnassa. Teidän vapaasukuisuutenne.
Aina on hyvä että kaikki on selvänä. Puhukaa nyt hänen kanssaan, minä kutsun hänet tänne. Tahdotteko? sanoi Maria Pavlovna. Olkaa niin hyvä, sanoi Nehljudof, ja Maria Pavlovna meni. Merkillinen tunne valtasi Nehljudofin, kun hän jäi yksin tähän pieneen koppiin kuunnellen Vera Jefremovnan hiljaista hengitystä ja uiketta, ja vankien melua, joka yhtä mittaa kuului kahden oven läpi.
Hetken tuo lattialla loikoileva mies kuunteli Jojun tasaista hengitystä, vaan sitten hän hiljaa ryömi Jojun vuoteen lähellä olevan rahin luo, otti pojan takin käsiinsä ja sieppasi sen taskusta kukkaron. Mutta kun hän sitten saalineen aikoi hiipiä pois, sattui hänen jalkansa lattialla olevaan lamppuun, joka kalisten kaatui rikki.
Nyt silmäs Kirkastuu kuin lähde tuossa, Täm' on, tiedät, uhrilähde. Pyhä on voima sen vedellä. Pyhä on tässä tuomilehto Tunnetko väkevän tuoksun? Tuometarten hengitystä. Tuolla pulska Pihlajatar Kukkansa suvelle säästi. Käypi niin keveä tuuli, Raitis, lämmin. Se sulosti Poskias sukostelevi. Näetkö kuvasi tuolla Lähtehessä? Siit' iloitse, Ett' olet verevä, nuori!
Isakki-maisteri oli ahkerassa lukemisen touhussa saksankielisiä "tunnustuskirjoja". Hyvään aikaan ei hän kääntänyt päätään oveen päin, ja ukko ja Elsa seisoivat niin hiljaa, että tuskin hengitystä kuului. Vihdoin astui ukko pöydän luo, laski hiljaa kätensä pojan olkapäälle ja sanoi: "Oikein Isakki! pidä päälle. Onko tuo viimeinen tenttaami?" "Joko te tulitte?" kysyi Isakki kääntyen isäänsä päin.
Päivän Sana
Muut Etsivät