United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kumpikaan tahtonut nukkua ensin eikä häiritä toisen nukkumista. Henrikissä oli jonkinlainen ahdistus: olisi tehnyt mieli sytyttää taas kynttilä, puhua jotain lapsellisempaa ja nauraa ennenkuin nukkui, mutta sen sijaan hän hyvin varovasti kääntyi toiselle kyljelleen ja rupesi teeskentelemään nukkuvan hengitystä.
Sentähden joka kerta kun emännän punatukkainen tytär illoin aamuin ilmestyi suuren voileipä- ja maitotarjottimen kanssa syntyi juhlallinen mielenjännitys sekä tuojassa että Henrikissä. Henrik seurasi katseillaan menoa. Ensin oli tarjotin pantava pesukaapin päälle ja tutiseva öljytön korulamppu ja valkonen pitsialus siirrettävät kirjoituspöydälle, joka oli ikkunan luona.
Siinä istuessa Henrikissä käväsi ajatus, että joskus on ennenkin näin ollut, että taas jotain toistuu että noin on kynttilä tuikkinut sameasti pöydältä ja palvelija ollut vuodetta laittamassa. Mutta hän ei jaksanut muistaa missä ja milloin se oli. Hilma, saatuaan halot uuniin ja sytykkeet palamaan meni pöydän luo ja sytytti viheriäkuuppaisen lampun, mutta kynttilän sammutti.
Tosi kyllä että hän enimmiten tahtoi pikkusen, aivan pikkusen kiusata Henrikiä. Se on, ei millään lailla harmittaa! Ei, siksi Henrik oli liian suuri ja kaunis, ja paitsi sitä hän ei voinut Ellen'iä vastustaa. Siinäpä solmu. Siinäpä se, joka oikeastaan oli niin viehättävää Henrikissä.
Jos hän nyt käänteessä ei katsahda taaksensa Hannaan ja nyykäytä ystävällisesti päätä, niin epäselvyys jää heidän välillensä ja asia pysyy ikäänkuin ratkaisematta. Kaikki nousi vielä kerran vimmattuun taisteluun Henrikissä: "En katso, en katso!" ajatteli hän. "Minullakin on oikeuteni!" Mutta juuri käänteessä hän ajatteli: "Henrik, katso nyt vielä kerran Hannaan."