Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Vaalea ja sinipunainen hohde oli levinnyt taivaalle, yksinäinen tähti väikkyi valkoisen kuun vieressä, joka kumotti himmeästi, lempeänä ja soreana kuin helmi. "Ihanata!" huudahti Schirene miettien, kun hän katseli tähteä. "Voi, minun Alroy'ni, miks'emme aina voi elää yksinämme ja aina paradiisissa!" "Valta väsyttää minua", vastasi Alroy hymyillen, "paetkaamme!"
Hän iltaruskon rauetessa Vaaleena lepäs vuotehessa, Ja noustess' aamuauringon Vierellään kyynelseura on. Uus päivä katsoi kyyneleitä, Ja taivas parven enkeleitä Lähetti immen noutamaan, Maan lapsille jäi muisto vaan. Vaan muisto kasvoi kukkasiksi, Haudalla immen loistaviksi; Niit' ystävien kyyneleet On illoin, aamuin kastelleet. Sairas on Helmi: Sen rusoposkien Ruusuinen seppel Kuihtunut on.
Suuriksi kävivät testamentin saajainkin silmät, sillä mitään semmoista eivät he voineet aavistaakaan, sitä vähemmin toivoa. Heille ei ollut sanaa suuhun tulevaa, niin tyhmistyivät he tuon uutisen kuultuansa. Kauvan siunasivat he vainajan muistoa ja kapteenin haudalta ei puuttunut kesäisinä aikoina tuoreita kukkasia eikä seppeleitä, sillä Helmi piti niistä erinomaista huolta. Kirjoitti N. Niemelä.
HERRA ORELL. Vastaa meille henki: Meneekö neiti Helmi Vesterholm pian kihloihin? ROUVA TALLQVIST. Menee! Menee kihloihin! Helmi lapseni, kuulitko sinä? HELMI. Voi, täti ei se ollut mikään henki ei varmaankaan. ROUVA TALLQVIST. Eikö henki? Etkö sinä kuullut ? HELMI. Kuulinhan minä, mutta ROUVA TALLQVIST. No, ja mikä siellä olisi kolistellut, ellei henki?
Seuraavilla rattailla tulivat Heikki, Helmi ja tohtori Häggin perheen nuoremmat jäsenet. Ihmeellisen tyyni ja juhlallinen, hiljaista iloa uhkuva loppukesän tunnelma vallitsi sinä päivänä luonnossa.
Vaan kun tunnen sydämmesi lemmestä noin sykkivän Ja kun näen huulesi noin suloisesti hymyvän, Heräjäävi riemun tunne rintahaani paisuvaan; Silloin olen onnellinen, lemmi, lemmi, Helmi vaan!" Lemmi, laula! Lemmi, nuorukainen, Ollen vielä huoleton; Nauti, nuori nainen, Kevään riemu lyhyt on: Lemmen kukat lakastuu, Suven ruusut surkastuu; Aika niille tuimimman Talven tuo ja kuoleman.
Neekerit tekevät useammat työt; valkoinen, yksinpä alhaisimmankin luokan rouva, pitäisi häpeänä, jos hänen pitäisi itse torilla ostoksensa tehdä. Cuban saari, Länsi-Indian helmi, on kuusi kertaa Würtembergin kokoinen, mutta sittenkin on sen pienin osa vaan viljelemätöntä; sen suurin osa on metsämaata; on siellä myös isonlaisia hedelmättömiäkin seutuja: istutukset ovat pääelinkeinona.
Mutta apulaisen nuori rouva, jonka sylissä lepäsi pienoinen lapsi, rupesi sitä uneen nukuttamaan ja hyräili: Siell' on lapsen hyvä olla Tuonen Herran vainiolla Kaitsea Tuonelan karjaa. Pienonen nukkui, ja nyt visersi satakieli hienoimpia säveleitänsä. "Kanaljaa!" kuiskasi provasti. "Suloista!" huokasi Helmi. Myöhään yön suussa he vasta lähtivät kotia.
Minä tunnen sydämessäni myötätuntoisuutta tuota lasta kohtaan. Hän ei ole ensinkään vaivaksi minulle, vaan suureksi huviksi. Pyydän vieläkin: antakaa hänen olla", sanoi kapteeni ja siihen täytyi rouvan tyytyä. "Osaatko sinä, setä, lukea?" kysyi Helmi kaikessa viattomuudessaan, sitten kun hän oli jälleen rohkaistunut kapteenin puheesta.
RENNE. Kiitoksia, rouva Tallqvist, kiitoksia, HELMI. Mutta torukaa häntä ensin, täti, hän on semmoinen ilveilijä RENNE. Ei, elkää toruko, minä lupaan etten tästä lähtein enää milloinkaan ilveile henkien kanssa, jos vaan annatte kaikki entiset synnit anteeksi. ROUVA TALLQVIST. No siinä tapauksessa annan vallan mielelläni, kaikesta sydämestäni. RENNE. Kunniasanalla? ROUVA TALLQVIST. Kunniasanalla!
Päivän Sana
Muut Etsivät