Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
"Pääni on liian typerä sinun sanojesi tarkoitusta arvaamaan, lääkäri", vastasi Ramorny. "Mikä voisi se loistava näkö olla, joka olisi minulle tässä häviössäni vielä tarjona?" "Suurin nautinto, jota ihmis-sydän voi tuntea", vastasi Dwining; ja sitten hän samalla hellällä äänellä, jolla rakastaja rakkaansa nimeä mainitsee, ilmoittaen rakkauttaan äänensä soinnullakin, lisäsi sanan: "Kosto!"
Niilo antoi vihaisen katseen Yrjölle, joka synkkänä oli jäänyt oven suuhun seisomaan. Tämä katse sanoi: "sinä, kurja, olet hänen noin onnettomaksi tehnyt!" Niilo läheni polvillaan olevata vaimoa, otti hänen kätensä omiinsa ja puhutteli häntä hellällä ystävyydellä. Katri, mun armas ystäväni lausui hän sydämeni on pakahtua, nähdessäni sinua noin surun ja murheen ahdistamana.
Auringonsäteet ikäänkuin hyväillen lämmittivät valkoista rantaa, ja hellällä kädellä kosketti sitä kirkas laine. Ja kun se loiskahtaen poistui maasta takaisin, käydäkseen jälelle jääneeseen yhtymään, niin huojuttivat nämä hiljaa ja varovasti ulompana kasvavaa harvaa ruohikkoa, joka siinä lakkaamatta kahisi ja päätään nyökytti.
Jasper riensi pikaisesti mutta hiiskaustakaan kuulumatta ruuhen viereen ja vaati hellällä pakolla Mabelia kumartumaan sen verran alas, että hänen ruumistansa ei näkyisi; vaan luultavasti ei hänen kykynsä olisi riittänyt pakoittamaan tyttöä niin paljon päätään kumartamaan, jott'ei olisi voinut katsella vihollisten hankkeita.
Juhana oli kalpea ja pyörtymäisillään; mutta päätään kallistaessaan avasi hän vielä silmäluomensa, katsoakseen Katriinsa. Silloin kirkastui äkisti hänen muotonsa, sillä hän näki Katrin hellällä huolella kumartuvan miehensä puoleen, ja hänen silmänsä loistivat suloisesti niinkuin heidän ensimäisenä päivänään; Juhanan rinta paisui syvästä ja raittiista ilosta.
Ei vanhus vastannut, Vaan mättähältä nousten kätehensä Hän otti sauvansa Ja läksi linnaa kohden astumahan. Isossa linnassaan Hyvillä mielin Wolmari nyt liikkui. Puheella hellällä Hän tutkisteli vanhaa palveljaansa: "Wladimir, harmaapää Jo ammoin lapsuudessani sä olit. Sanoppa, kauvanko Taloa ruhtinas oot palvellunna?"
Hän vain katsoi poikaansa silmiin niin nöyrällä, niin hellällä, mutta samalla sanomattoman epätoivoisella katseella. Viimein täytyi hänen päästää pojan käsi; hänen katseensa vain piti häntä kiinni. Knut kääntyi Pietariin, veti hänet syrjemmäksi, pani kätensä hänen hartioilleen ja sanoi: »Uskollinen ystävä, älä unhota minua. Ja sano terveisiä, sano tuhannet terveiset.»
Eihän sen tarvinnut olla mahdotonta, onhan niitä, jotka väittävät tuollaisia tiedottomia vaikutuksia olevan olemassa. Ja hellällä, tutunomaisella, hyväilevällä äänellä sanoi hän Ellille: Mutta tässä minä vain kaiken aikaa puhun itsestäni ... kertokaa tekin jotain itsestänne! Mitäs minä ... eihän minulla ole mitään.
Niin istuttiin, luettiin ja puheltiin hellällä, hiljaisella äänellä. Ne olivat onnellisia hetkiä. Mutta noiden kotoisten ajatusten jatkona hiipi heidän sieluunsa hiljainen: miksi? Miksi he olivat täällä, juuristaan irrallaan? Ja silloin tuo kohtalon salaperäinen käsi, jonka he olivat väkivoimalla painaneet hetkiseksi syrjään, taas tarttui raudanraskaana heidän elämäänsä.
"Minä halajan olla sinun kanssasi", lausui Galdus lempeästi, tarttuen Markon pieneen, valkoiseen käteen ja katsellen häntä nöyrän hellällä rakkaudella. "Etkö sinä rakasta Jumalaa?" "Sinä olet minun jumalani." "Oi Galdus!
Päivän Sana
Muut Etsivät