Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Minä rupesin harjoittelemaan ja kun luonto on lahjoittanut minulle jonkunmoista taipumusta, heitän minä tätä nykyä lasso'a yhtä hyvin kuin kuka tahansa tässä maailmassa. No niin, ymmärrättekö jo? Isännällämme on sangen hyvin varustettu kellari, jonka avainta hän ei jätä huostastaan; mutta kellarissa on ilmareikä.
ANTON. Sillä hän on korea, pulski, marjaposkinen heiskale. LEO. Oi sanokaat tuntemattoman kaunoiseni nimi! ANTON. Se on juuri kieleni kärjellä. Mutta istukoon hän siinä; minulla on samalla kielellä vielä toinen kysymys sinulle. Leo, vastaa minulle totuudella jaa tai ei, koska heitän sinulle kysymyksen, jonka tähtäimessä hää-ilta loistaa. Lupaatko sinä? LEO. Minä lupaan pyhästi. Kysykäät.
Tuop' on piika pikkarainen sanan virkkoi, noin nimesi: "Mistä tieän Kaukomielen, jotta heitän kutsumatta? En tunne Ahin kotia, Kaukomielen kartanoa." Sanoi Pohjolan emäntä, itse lausui ja nimesi: "Hyvin tunnet Kaukomielen, tuon on Ahti Saarelaisen: Ahti saarella asuvi, veitikkä vesien luona, laajimman lahen sivulla, Kaukoniemen kainalossa."
Kiireesti, Taneli, kiireesti ... ei sinne, se tie vie Pultavaan ja Isokyröön ... tänne, tänne, täällä on Narva ... täällä! Taneli kuuli huudon, riensi huoneeseen ja tarttui vierasta kovasti käsivarteen. Varo lumoamasta majuria, huusi hän; muuten heitän sinut muurin yli hyppimään harakkaa vihollisen edessä! Se on ainoa konsti, mihin kelpaat.
Niin jään mä Casslis-puron luo, kanss' immen heitän huolten painon; ma sieluun kätken katsehet, nuo silmäniskut Meerin ainon. Ylämaan Meeri. Te metsärinteet, versokaa Montgomeryn linnan luona, maat, kukkaan käykää, virran veet, kohiskaa vaahtovuona! Siell' ilo kevään kerkein on, syyshohde haikein varmaan; näet siellä viime kerran näin Ylämaan Meerin armaan.
Pieni äänettömyys. Minulla on isännällesi viesti heitän tänne pöydälle jätä minut hetkiseksi! S
Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi, Mieli mennä metsolahan, Metsän tyttöjen tyköhön, Salon piikojen pihoille, Havulinnan liepehille, Juomahan salon simoa, Metsän mettä maistamahan, Heitän poies heinäkengät, Kaskivirsuni karistan, Panen talvitallukseni, Sykysyiset syylinkini.
Vetoopa pilkoillasikin oikeuteen, Juutalainen, rohkenepa koettaa minua kanteenalaiseksi saattaa, ja saat nähdä, tokko Juutalainen oikeutta saapi riidassa Hanaun maakreiviä, vastaista Hessenin kuuriruhtinasta vastaan! Minä heitän sinut murtovarkaudesta oikeuden käsiin, ja, totta Jumala, sinä et rangaistustasi vältä!"
"Nyt, korkea herrani ja keisarini!" sanoi hän vihdoin langeten polvilleen keisarin edessä, "saan minä sydämessäni antaa siaa rakkaudellenkin. Tähän asti olen minä teitä enemmän kunnioittanut kun rakastanut. Tänä suurena päivänä, josta tulevaisuus aina on puhuva, jota aina muistava, heitän minä itseni kokonaan teidän käsiinne.
Kovin irstasluontoinen mies, ja vahva, hirmuisen vahva. ESKO. Herran Kiesus, Antres, juostaankos päämme mäntyyn? ANTRES. Kuinka on laitas? Olethan ilman hattua ja toista kenkää! ESKO. Olkoon niin! ANTRES. Ne etsimme ylös. ESKO. Ei, kraatari, metsä saantinsa pitäköön! Huolisinko yhdestä hatusta ja kengästä? Peeveli! jos oikein vihastun, niin kaikki nutut päältäni heitän ja myyn itseni Ryssälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät