Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Voi veikkonen! vastasi Liisa aivan kuin samalla kertaa muistaen kaikki retket, joilla oli ollut hevosta viemässä ja laskettanut mitä kavioista oli lähtenyt. En minä nyt tällä kertaa enää olisi ajanut kovasti, vaan Kuivalan Janne tapasi minut matkalla. Hän vei Heikkilän tammaa ja rupesi sitä kehumaan. Hyvä se onkin Heikkilän tamma! sanoi isä. Ei, veikkonen, se kestä Viitasen mustalle!
Oli kävelty laukut selässä keskipäivän paisteessa jokivartta ylös toisesta kylästä, joten kovin oli vari ja väsymys, kun vihdoinkin päästiin istahtamaan Heikkilän pirtin portaille. Talon rahvas vietti ettonetta, lepäillen miten makeimmin kukin osasi.
Sitten maksaisi hän vuosittain kontrahdissa määrätyn veron ja torpan saisi hän pitää hallussansa niin kauan, kuin hän ja hänen vaimonsa eläisivät. Kotia tultua kävi hän taas kiivaasti käsiksi työhön. Heikkilän emäntä oli pistänyt lähteissään hänen kouraansa mytyn pellavia. Katrin rukki hyrisi samalla aikaa kuin Mikko puhdetöiksi teki auran ja ladan sekä karhin.
Hän ei ainoastaan juonut, vaan räiski muutenkin minkä kerkesi. Ravintoloissa hän huimi ruoskallaan ikkunoita sirpaleiksi ja laseja ja posliineja pöydiltä lattiaan. Kaikesta näkyi että hän oli päättänyt hankkia korvausta puolitoistakymmenvuotisesta paastostaan ja hävittää Heikkilän nurkkakiviään myöten. Ihmiset katselivat tuota hävityksen kauhistusta kylmät väreet selkäpiissään.
Kuitenkin oli yhdet silmät, jotka pysyivät kuivina tässä tilaisuudessa, yksi suu, joka vetäysi nauruun. Se oli Riston, joka taampana seisoen katseli Kaapon lähtöä. Nyt, Heikkilän muhkea isäntä, olet sinä Hassu-Riston vertainen, sanoi hän itseksensä. Hyvästi!
Hevosista, kelloista, takeista ja lakeista, kuinka vaan kutakin halutti vaikka kerjäläisen kanssa maantienojassa. Ymmärsikö hän etteivät ihmiset sillälailla läiski huvikseen, ja ymmärsikö hän mistä hän oikein pelasi? Mitäpä jos hän rupeisi säästäväiseksi, keräisi rahaa ja ostaisi talon Heikkilän naapuritalon, sen jossa hän ennen renkinä palveli? Mitä hän silloin sanoisi? Ihminen on narri!
Mitä ihmettä hänellä oli tekemistä Heikkilän emännän kanssa? Mikä ihmelintu hän oli olevinaan? Nainen, jolla aikoinaan oli letti niinkuin kaikilla tytöillä, ja hame niinkuin kaikilla muillakin, ja istui eräänä keväänä puun alla ja haaveili rakkaudesta, niinkuin kaikki muutkin. Joutui sitten naimisiin juopon miehen kanssa, jota ruokki nyt ryypyillä ja ruoskalla.
Silloin hänelle selvisi yhdellä välähdyksellä, että takaisin oli palannut kolmaskin kadoksissa ollut tuo, joka oli Heikkilän luonut ja kohottanut. Hän ymmärsi että noilla pihoilla taas liikkui sama voimakas henki ja että talon tulevaisuus oli turvattu.
Tietä, joka johti Heikkilän talon sivutse, kulki samaan aikaan laihanlainen, repaleisin vaatetettu mies. Joka häntä lähemmin tarkasteli, huomasi, että outo tuli paloi hänen silmissänsä. Kulkiessansa, koska luuli olevansa yksin, puhui hän aina kovaa itseksensä, josta syystä häntä kylän kesken yleisesti nimitettiin Hassu-Ristoksi.
Muutama päivä tämän jälkeen, astui lautamies sisään Ristikorven torppaan. Huonolla asialla olen, sanoi hän. Heikkilän isäntä sanoo teidät minun kauttani torpasta ulos ja vaatii teitä myöskin samalla vastaamaan erääsen velkajuttuun, jonka velan olette saaneet hänen isävainajaltansa. Velkani, johon katovuotena jouduin, täydyn suorittaa tavalla tahi toisella.
Päivän Sana
Muut Etsivät