Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Kaikki oli hiljaa, jonka vuoksi Yrjänä vähitellen konttasi syvemmälle, kunnes tulisoihtu valaisi koko kallion ontelon. Siellä karhu makasi pää maahan vaipuneena: se oli kuollut. Mustaa verta valui Yrjänää vastaan. Hän palasi jälleen ulos ja sanoi Heikille: "No nyt, Jumalan kiitos, on työ lopussa: karhu ei hievahdakaan.
Piimäpyttyyn oli lusikka jäänyt ja toisia kiireessä viskattu mikä minnekin pitkin pöytää. Ja ovi ulos selko selällään. Mitähän tämä merkitsikään? Ja Heikille selvisi samassa kaikki. Väki oli juossut niityille heiniä kokoamaan ennenkuin sade tulisi. Ja hän, Heikki, seisoi tässä toimettomana, uneliaana, epäselvissä haaveiluissa, vietettyään koko päivän tyhjää toimittaen!
Patroni ei sanonut siihen mitään; mutta hän otti esille kukkaronsa ja antoi Heikille kokonaisen hopea-riksin. "Nyt lähdetään paikalla" käski kapteeni ja vetäysi konttoriin. Heikki seisoi hopearaha kädessä ymmärtämättä, miksi hän sen oli saanut. Anterokaan ei sitä ymmärtänyt, hän tuota ihmetteli vielä enemmän kuin Heikki. "Noh!" huusi patroni ja avasi oven. Heikki juoksi ulos.
"Renkelin Heikki oli päättänyt, että eräällä aamupuhteella, kun vielä oli pimeä, varustaa kahdeksan miestä ja yhtä monta hevosta heinännountiin. Jussia oli pyydetty joukon päällysmieheksi tietysti, itsekehutun urhoutensa vuoksi. Ristolla oli vähän vanhaa kostoa Renkelin Heikille, joka mustasukkaisuudesta oli Riston ajanut eräänä pakkaisiltana pirtistänsä yön selkään.
Taidat olla nälissäsikin? sanoi hän Heikille, ja Sandralle sanoi: Syötä ja juota häntä kunnes minä palaan. Ja meni pois eikä tullut ennenkuin aamupuoleen yötä. Ja kun he tytön kanssa jo kaikesta keskenänsä sopineet olivat ja rakkaudessa sikeästi nukkuivat, koputti Riikki ovelle ja huusi: Joudu! Ja heidän tultuansa kujalle oli siinä toinen mies Riikkiä puolta lyhyempi.
Antti kertoi Heikille, kun tämä palasi, että tohtori oli pudistanut päätään ja antanut sairaalle rohtoja, joiden vaikutuksesta Lauri oli kotvan aikaa valvonut ja sitten vaipunut levollisempaan uneen, Siihen lisäksi oli tohtori sanonut että apua tuskin olisi muusta kuin siitä, että jalka murtunutta polvea myöden otettaisiin pois. "Mitäs sanoi isä, kuu sen kuuli?" kysyi Heikki hätäisesti.
Eikö tämä todellakaan ole unelma? nythän voin ostaa Olli Heikille pyörätuolin, ja hankkia itsellisleskelle uunin ja, ei, minun täytyy oikein miettiä ja olla ymmärtäväinen!" "Tahdotko, joulukuusen?" "Onko sinulla sitä ennen ollut?" "Ei, mutta " "Saanko koristaa pienen kuusen Olli Heikille?" "Tietysti, mutta voihan meillä kuitenkin olla suuri kuusi täällä ylhäällä." "En kuitenkaan tiedä "
"Kumma mies!" "Ei se näyttänyt olevan entisellään koko mies", sanoivat lauttamiehet. Iisakki huusi Heikille, että piti soutaa maihin, varustettaisiin lautta uudestaan. Mutta Heikki ei näyttänyt kuulevan Iisakin huutoa, vaikka toiset lautalla olijat sen kuulivat. Sillä välin oli Hannan päähän johtunut uusi tuuma. Ja hän oli saanut muutamia nuoria miehiä siihen suostumaan ja innostumaan.
»Nyt pidämme kestejä, kun lapset ovat lähteneet kouluun.» Hän asettui juhlallisena koivun juurelle. »Tule viereeni, Erkki!» Heikille ojensi hän sokurileivoksen. Erkki tuli, pisti muutaman kerran hilloa suuhunsa ja ojensi sitten lusikan Heikille. »Syö sinä nyt. Minä en enempää tahdo.» Heikki katsoi Erkkiin. Tuo se vasta poika oli!
Olisihan jo aika että Jumala toisi ilmi syyllisen ja vapauttaisi syyttömän. Mutta nyt oli syytön taasen saanut kärsiä, ja syyllinen oli vielä salassa". Tuo ajatus oli juolahtanut kapteenin mieleen jo puodissa, kun hän kuuli Heikin puhuvan Laurin onnettomuudesta, ja se oli saanut hänen vihansa leppymään. Se olikin ollut syynä hänen anteliaisuuteensa, siihen, että hän antoi Heikille hopea-riksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät