Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Se oli Ollin mielestä ihan välttämätöntä Heikille, jos mieli hänen tulla mieheksi. Se oli kaiken järjellisen elämän, kaiken kulttuurielämän ensimmäisiä vaatimuksia, se, että oli voittanut lapsellisen häveliäisyytensä, joka esti pääsemästä itsetietoisuuteen ja kuulumasta muiden silmissä miesten joukkoon. Tämä nyt oli sitä samaa, mitä Olli oikeastaan aina oli hautonut itsessään.
»Katso täällä», puhui Ahti Heikille, »tuon paksun paaen kainalossa on hallitus-istuimeni ja tuon notkuvan lumpeen kuvussa leposijani. Tuossa taas on ilo-kiveni, jolla illoin istun ja soittelen kanteloa väkeni huviksi. Nuo säihkyvät helmet, joilla ilo-kiveni on kaunistettu, ovat Väinämöisen kyynelet, ne kyynelet, jotka hän itki kanteloa soittaessaan.»
Tämän tähden oliwat he niinkuin sisar ja weli ja kun tyttö tuli nyt taloon, tuntui se Heikin mielestä hywin suotuisalta asialta, mutta tietystihän ei hän siitä kenellekään mitään wirkannut. Tästä tytöstä tuli Heikille halukas kumppani lukemisessa. Ei sitä kirjaa Heikillä ollut, jota ei hän lukenut ja jos oli joitakin paikkoja, joita ei hän ymmärtänyt, niitä sai Heikki hänelle selitellä.
Ja ainoastaan vaiti olemalla ja sitten hienosti kääntämällä puheen toisiin asioihin Heikki pelastui. Fanny rupesi kerran Heikin kanssa kahdenkesken ollessaan puhumaan samasta asiasta. Hän ei aavistanut minkä syvän ironian hänen pyyntönsä sisälsi Heikille ja että se haavoitti ihan sydämeen asti. Fanny ei tiennyt mitä pyysi.
Heikille ei ollut hänellä mitään sanomista; mutta Liisa kysyi: »Mistäs tulet, ja mitä kuuluu?» »Eipä mitään erinomaista», vastasi Heikki, »vien vain heinäkuormaa pappilaan ja poikkesin tänne. Tullessani», lisäsi hän, »tapasin Syrjän Vilhon tiellä. Hän lupasi lähteä Hämeenlinnaan.» Heikki vilkaisi Anniin, mutta Anni vain kehräsi. Vihdoin hän läksi pois, kun ei päässyt puheen alkuun Annin kanssa.
Artturi istui siellä tovereineen eikä ollut tietääkseenkään mistään poislähdöstä, pyysi vain Heikkiä ilmoittamaan, että hän tahtoi jäädä. Fanny rypisti hienosti silmäkulmiaan, mutta naurahti sitten Heikille kiitokseksi. Te olette jättänyt maaseudun? hän kysyi sitoessaan vaippaa päänsä ympärille. Niin, olenhan minä, vastasi Heikki vain.
Voittajat nyt saivat tämmöisissä tilaisuuksissa tavalliset onnentoivotukset palkinnokseen. Albanyn herttua useampain toisten herrain kanssa meni alas taistelutannerta katselemaan; ja Wynd'in Heikille erittäin osoitettiin kunniaa.
Muuten hän ritari Charteris'in nimessä lisäsi sen vakuutuksen, että molemmat voivat hyvin, sekä sen kehoituksen, että heidän turvallisuudelleen niinkuin myös Heikille itselleen olisi hyödyllisin, jos seppä vaan pysyisi alallaan, odotellen tapausten menoa. Vaikka tutkistellen sydämessään, päätti siis Heikki Seppä olla alallansa, siksi kun saisi varmempia tietoja.
Voi Häyrinen kulta älä katso minuun noin kiivaasti, noin jyrkästi! Rauhoitu! Häyrinen. Toimita minulle viinaa, sanon minä! Annaliisa. Mistä minä sitä toimittaisin? Eihän minulla ole edes penniäkään. Häyrinen. Niin vie jotakin pantiksi Harakan Heikille!... Annaliisa. Mitä veisin? Häyrinen. Mitä hyvänsä... hameesi! Annaliisa. Häyrinen.
"Tarkoitatko, että hän aikoi Antinkin tuhota niinkuin poikavainajasikin?" kysyi hän ja vapisi mielenliikutuksesta. "Semmoiseen uskoon jäin", vastasi Iisakki. "Mutta olihan Juhanikin samalla lautalla", muistutti saarnamies. "Olipa kyllä", sanoi Iisakki. "Se oli kaikki mietittyä... Minä ymmärsin kaikki, kun lautta rannasta irtaantui..." "Etkä sanonut Heikille!"
Päivän Sana
Muut Etsivät