Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. toukokuuta 2025
Puheesi palkatta ei jääpä ole, jos pääsen päättämähän tietä elon tään lyhyen, joka loppuhunsa kiitää.» Ja hän: »Sen kerron, en siks että maista vartoisin lohdutusta, vaan kun armo niin suuri paistaa sulle ennen surmaas. Tuon olin kasvin huonon kantajuuri, mi koko kristillisen maan niin varjoo, siit' että harvoin hyvä heelmä kypsyy.
Ja aloin: »Oi, sa heelmä, yksin luotu tuotteena kypsänä, oi Alku-Taatto, min tyttäriä kaikk' on morsiamet! Niin hartaasti kuin voin ma pyydän, että haastaisit; tiedät tahtoni, ja että nopeemmin täyttyis se, en virka tuota.» Useinkin turkis-eläin tuntee siten, ett' tuntehensa ilmi vavahtelee sen seurana mi ruumiinsa on verho;
Linnunpelätit miks soivat päässä rumain riukujen? Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen! Veikot hilpeet, linnut voivat laulaa lailla tiukujen! Suojasta miks kukkatarhain karkoittaisit lintusen? Suo sen viedä toivees parhain palkaks sulo-laulujen. Heelmä myöhäinen jos vaihtuu lauluun, niin sa voitat vaan: muista, että hetket haihtuu; kohta halla hyytää maan.
Vaikka valtakunnat taistaa, Karjalassa, kahden puolen rajaa, rauhan päivä paistaa; tuo on heelmä pappein huolen Käräjill' on kansan nähden rauhan kirja rakennettu, luotu alla Luojan tähden, valamiehin vahvistettu. Mukavasti Hurtta loikoo, taskumatistansa maistaa, jäsenensä jäykät oikoo; syvyys päilyy, päivä paistaa.
Usein hukkui Työt miehen parhaimmankin syvyyteen, Men' usein taappäin työ ja moni nukkui Jo kesken tointaan uneen ikuiseen. Mut vaikka tuskin kenkään päähän jaksaa, Niin työ se sentään hikihelmen maksaa, Se kansan työt' on, työtä pysyvää! Ja vaikka syvyys monet mietteet nieli, Jäi heelmä niistä sentään, kansan mieli Niist' temppelin sai kerran pystyttää. Se valmis onkin.
Neito raidan juurella Huomaitse ei tuota, Istuu, käsi poskella, Kyynelkulta vuotaa. Mitä miettii neitonen? Muistaa sulhoansa, Jonka kuuli kuollehen Viinanjuonnistansa. Elä sure neitonen, Katso taivaass' tuolla Pulloineen on sulhanen! Sunkin täytyy kuolla Sinne pääset sinäkin Juomaan maljastansa, Huilun soittoon, tanssihin Enkeleiden kanssa. Kielletty heelmä.
Puheesi palkatta ei jääpä ole, jos pääsen päättämähän tietä elon tään lyhyen, joka loppuhunsa kiitää.» Ja hän: »Sen kerron, en siks että maista vartoisin lohdutusta, vaan kun armo niin suuri paistaa sulle ennen surmaas. Tuon olin kasvin huonon kantajuuri, mi koko kristillisen maan niin varjoo, siit' että harvoin hyvä heelmä kypsyy.
Ja aloin: »Oi, sa heelmä, yksin luotu tuotteena kypsänä, oi Alku-Taatto, min tyttäriä kaikk' on morsiamet! Niin hartaasti kuin voin ma pyydän, että haastaisit; tiedät tahtoni, ja että nopeemmin täyttyis se, en virka tuota.» Useinkin turkis-eläin tuntee siten, ett' tuntehensa ilmi vavahtelee sen seurana mi ruumiinsa on verho;
Mut hidas jos on rakkaus, mi teitä vetävi tuohon pyrkimään, tää piiri katujan hurskaan siitä rankaisevi. On vielä hyvää, jost' ei onni koidu inehmon; onni ei, ei hyvä olo lie kaiken hyvän heelmä eikä juuri. Se rakkaus, mi sille liiaks hehkuu, kehässä kolmess' ylemmässä surraan, mut kuinka kolmeen jakautuu se osaan, en sano, että keksisit sen itse.» Kahdeksastoista laulu
Roihumasta lakkas pohjan tuuli, Puolta korkeemmalle päivä nousi, Pellon pientareilla kesän heelmä Tuntui heilamoivan, kotitiellä Kukkii loistossansa kuusten latvat. Oi jos meidän pohattamme tietäis, Miten suuren ilon voivat luoda Köyhän sieluun pikku pennillänsä, Jolla huoliansa huojentavat!
Päivän Sana
Muut Etsivät