Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Ja se näky yhä kaunistui, kun päivä valkeni ja mustanpuhuvat viilurivit pistivät voitollisen voimakkaina esiin kuolleen, lumiselkäisen peltokentän keskeltä. »Olettekos, pojat, nähneet yhtään havun pulkkia vaoissanne?» kysäsi Uutela, pysäyttäen hevosensa vastaantulevien kohdalla. »No ei yhtään!» vastasivat pojat.
Jakke heittäysi nyt aivan sananpuhumattomaksi, katseli vaan lattialle yhteen paikkaan ja pyöritteli saappaansa kärjillä erästä havun lehvää. Siihen se keskustelu jäi. Mutta se kumma nähtiin nyt, että Jakke tuli hieman puheliaammaksi, oikeinpa hän välistä vihelteli jotakin laulunnuottia työhön mennessänsä, jota hänen ei oltu kuultu ennen koskaan tekevän. Oli kaunis, lämmin kesäinen aamu.
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Ole kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja yksin, kun annoit otson osaksi, salon kullan saalihiksi!" Katselevi kultoansa. Sanan virkkoi, noin nimesi: "Otsoseni, ainoiseni, mesikämmen, kaunoiseni! Elä suutu suottakana! En minä sinua kaannut: itse vierit vempeleltä, hairahit havun selältä, puhki puiset kaatiosi, halki haljakan havuisen.
Kristityt olivat pihan puolella ja niiden tunnusmerkkinä oli napinreikään pistetty havun oksa. "Missä kenraali on?" kysyi joku kristittyjen joukosta ja katseli samalla levottomasti sinne päin, josta vihollinen oli tulossa. "Herra kapteeni! hän on ruokakaapilla voileipää syömässä", vastasi toinen ja nosti käden lakin reunaan, asettuen samalla asentoon.
Vaan jo muistui mieleheni, Astui aivoni sisälle Juttu kaiusta kamala, Kaikun katalan menosta, Joka oli neito nuori, Kaunis, kasvoilta ihana, Mutta muuttui murhe'esta, Kaikki kuivasi kokohon, Jott'ei jäänynnä jälille Tästä muuta tiettävätä, Kun ääni mainittu metsässä, Kaiku kaikki jätkyttävä. Itsekseni istuessa, Tätä ajatellessani, Havaitsin havun sivulla. PAPIN ROUVILLE VAPUN P
Hyvä isäntä. Sanelen salituvista, Saajasta salitupien, Laulan lautsan laskijasta, Isännästäni ilotsen; Jok' on saanut suosta suojan, Koin korvesta kokenut, Hirret hirmulta mäeltä, Ruotehet romeikolta, Malat marjokankahilta, Sammalet sulilta soilta. Usein hyvän isännän, Sen tarkan talon isännän, Jäänyt on kinnasta kivelle, Hattua havun selälle, Saahessa tätä salia, Kammaria kalkuttaissa.
Samassa paikassa istui äsken seipäällä ahdattu mieskin, pyörittäen äsköistä havun lehvää sormiensa välissä. "Oletteko kansakoulun suosia?" kysyin hiljaa eräältä lähelläni istuvalta mieheltä, joka hiljaisuudessa tarkasteli kokoukseen tulleita. "Olen", sanoi mies lyhyesti ja ikäänkuin surumielisesti.
Osani paloi palossa, Turmeltui tulen sisässä, Pahana palokesänä, Tulivuonna voimatonna. Makaaja onni. Muilla onni työn tekevi, Haltia rahan hakevi; Minun onneni makasi, Haltiani haukotteli, Kiven alla kinnas käässä, Havun alla hattu päässä.
"Nosta karhu kankahalta, viiasta vihainen kissa, korvesta koverakoura, havun alta harvahammas Pohjolan kujan perille, Pohjan karjan käytäville!" Siitä Pohjolan emäntä sanan virkkoi, noin nimesi: "Jo minulta valta vaipui, jo aleni arvioni: eloni meni merehen, sampo särkyi lainehisin!" Läksi itkien kotihin, polotellen pohjosehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät