Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Sofia tuli kohta kahvinkeitosta ja kun hän astui kynnyksen yli, huokasi Tapani: "mikä kumma uni!" "Noo oh?" kysyi Sofia. "No, se nyt oli aivan hullutusta. Ei kaikkia unia kehtaa kertoakaan", mutisi Tapani haukotellen. Sofia, joka alkoi peljätä, että Tapani oli nähnyt unta jostaki muusta vaimonpuolesta kuin hänestä, herkesi nyt utelemasta Tapania ja näytti tyytymättömältä.
»Ei todellakaan ole hauskaa, kun sinun täytyy istua lukemassa näin koko ilta, Jakob!... Kello on jo kymmenen ja minua nukuttaa.» »Pane vain maata, Lettaseni!» Hän istui siinä vielä hetkisen haukotellen. Vihdoin Jakob nousi ja meni täyttämään piipun uudestaan. »Ei, nyt en enää jaksa odottaa, aloitatko toisen piipullisen, Jakob?» Hän nousi väsyneenä ja kääri kokoon käsityönsä.
Ja kun isäntä, jonka luona asuimme ja joka oli minulla haavimiehenä, tuli tuumimaan, että eiköhän olisi lähdettävä ottamaan sitä suurta, vastasin siis haukotellen ja niin välinpitämättömästi kuin voin: Ei taida viitsiä ... kyllä minulle riittää pienetkin ... ja eikö tuolta jo lie otettu, mikä on otettavissa.
Meillä ei ole huolta minkäänlaista, jollemme sitä itse hanki... Etkö myönnä, että olomme on kylläkin hyvä ... inhimillisesti katsottuna... Hyvältä tuntuu päästä taas kotiin ja omaan sänkyynsä», sanoi hän haukotellen. Ettäkö Johan Henrik saisi reput ylioppilastutkinnossa! Se oli kerrassaan naurettava pelko. Mutta reput hän vaan sittenkin sai...
Juhani hän istui läiskyttäen niitä ruoskallaan, ukko Witt hän silloin tällöin ähkyi: "puh, puh!" kunnes piippu vihdoin putosi hänen suustaan, ja hän vaipui uneen. Ukko Swart istui haukotellen ja oikoen itseään, mutta vihdoin helle sai vallan hänenkin ylitsensä, hän nyökäytti ja nyökäytti päätään, ja kova kuorsaaminen ilmaisi, että hänkin oli nukahtanut.
Laamannin «entisestä lemmitystä», jota Elise niin pelkäsi, voimme kertoa, että hän niin loukkautui ja vilustui siitä jäisestä kylmyydestä, jota hän yhä enemmän huomasi entisen ihailijansa käytöksessä, että hän äkkiä läksi kaupungista ja luopui aikomuksestansa muuttaa sinne. «Siellä oli liian yksitoikkoista ja typerää!» sanoi hän haukotellen laamannille, joka puolestaan neuvoi häntä palaamaan Ranskaan tahi Italiaan. «On toden totta pohjoisen kotimaamme laita semmoinen», lisäsi hän, «että meidän etupäässä täytyy ammentaa omista varoistamme, kodeistamme ja sydämmistämme kaikki sen mikä voipi antaa elämällemme intoa ja nautintoa.»
Vähän aikaa vielä juteltiin niitä näitä, mutta sitte Jaakko istui pöydän ääreen, luki raamatusta kappaleen ja sanoi sen tehtyänsä: »Kyllä nyt jo olemme väsyneet, ja aika siis on levolle mennä.» Matti vastasi haukotellen: »Kylläpä olemmekin, mennään vain maata.»
»Onkos se nyt sulla, Kaapo?» »Häh, mikä?» »Mikä!» »Niin, mikä?» Kaapo haukotteli. »Saakurin poika!» »Pidä vain Kaapo, se on saatu, mikä on annettu», vakuuttivat toiset. »Ei mulla ole», sanoi Kaapo haukotellen, »rupeaa uudestaan nukuttamaan... Onko sun puukkos sitten kadonnut?»
»Minä tulen sinun kanssasi Santra!» huusi toinen piioista. »Minä makaan nyt yksin, Maija.» »Oletko sinä oikein pahoin kipeä?» kysyi emäntä haukotellen. »E-ei, kyllähän se paranee, kun saa yönsä nukkua», vastasi Santra ollen jo ovenraossa. Santran mentyä rupesi väki hajoamaan pöydästä. »Siunaa Miska ruokasi», sanoi isäntä rengille istuen itse vielä ryömällään pöydän takana.
»Näkyy nukuttavan», homisi Klitsi tyytymättömän näköisenä. Selvisi kuitenkin vihdoin täydelle tolkulleen. Viinat näyttivät jo haihtuneen päästä. »Tässä aamulla tuli tuon Ahlströmin kanssa vähän ryypättyä», rupesi Klitsi kohmeloisena ja haukotellen selittämään. »Se vaan ryyppää ja rikastuu, silloin kun muut köyhtyvät», pisteli Siikalahti. »Itse rikastut. Et malta edes ryypätä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät