Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Liisa pyyhkieli silmiänsä sanoen: »Siinä, lapseni, sinulla on neuvonantaja vielä silloin, kun vanhempaisi haudalla sammalet kasvavat.» »Oi, äiti», sanoi Anni, »jos olisitte kuulleet, kuinka rakas rovastimme puhui meille, ette olisi saattaneet itkemättä olla. 'Rakkaat lapset', sanoi hän, 'te lähdette tuntemattomaan maailmaan.
Verkalleen lakkasi lintujen laulu. Koko luonto oli tyyni ja rauhallinen: mutta toisin oli minun sydämmeni laita. Siellä raivosi myrsky pettyneiden toiveiden hirmuinen myrsky. Vaikeroiden istuin Annan haudalla ja huokasin: Oi, Jumalani! miks'en saanut häntä seurata?
Ratsumiehet ajoivat kaupungin oikealta puolelta mainitulle portille, jota kohti kaikki nyt riensivät, mutta oma jalkaväki, joka ryntäsi välillä olevia portteja Porta clausaa, nomentanaa, salariaa, pincianaa ja flaminiaa vastaan, sulki heiltä tien niin pitkäksi aikaa, että he joutuivat perille liian myöhään ehtiäkseen mukaan ratkaisevaan otteluun Hadrianuksen haudalla.
Ja sitte hän kirjoitti suksen sauvalla lumeen: »Tässä lepää viimeinen härmäjättiläinen. Hän oli suuri ja tyhmä, mutta hän ei tehnyt mitään pahaa maailmassa. On hyvä olla viisas, mutta parempi on olla tyhmä ja hyvä, kuin viisas ja paha». Ja sitte itki pieni tyttö auringonpaisteessa härmäjättiläisen haudalla. Ja härmäjättiläisen hautakirjoitus oli, kuten monen muunkin, kirjoitettu lumeen.
»Nouse, Maria, Herra tullunna, Sua kutsuvi». Kuni janoten Vesi ojillen Peura juoksevi; Kuni tuulonen, Iltakastehen Laskiessa, lentää, Niinpä Maria, Kuullen kutsua, Herran luokse entää. Haudalla seisoo Mestari Ja itkevi! Ja Juutalaiset lausuu: »Kas, kuinka häntä rakasti! Mutt' eikö voinut tehdä niin, Ettei hän kuollut oisi?» Taas Mestaria kauhisti Värisytti Tää suuri epä-usko.
Tok', mille kukkulall' ain' hän kootkoon enkeliänsä, Haudalla hyvän jos min jälkeisiä itkemään saakoon: Sankari missä vaan kuol' tai pyhä, miss' runoilja lauloi, Esimerkkinä meill' elämäss' sekä kuolemass' ollen Ylevän ihmisarvon ja miehuuden, siinä syystä Hartaasti polvistuu kaikki kansat, kunnioittaakseen Okait' kuin laakereit'kin, mi vaan häntä, koristi, kiusas. Kiinalainen Roomassa.
Sen jälkeen ei hän enää puhunut mitään. Me istuimme ja rupesimme veisaamaan: "Jo joutui armas aika ja suvi suloinen". Mutta Kreeta hengitti vielä muutaman raskaan kerran ja sammui niinkuin kynttilä ennen Himmeliinin pöydällä. Lopetan tämän kertomuksen Kreetan lopusta kysymysmerkillä, sillä kuka osaa selittää hänen elämänsä himmeän sadun? Kesäkuun 1 p. Tarkastin Mattia haudalla.
Sortajan suut hän suisti, kaukaiset maat hänet muisti. muodoissa lempeetä, mutta aatteissa karkaistunutta poikaa pohjolan peräin, miestä miekankin teräin, Päämiestä, min haudalla sorrettu kansa voi vieläkin vannoa vapauttansa. Harmaa on taivas, halla mielihin hiipii, raskaina riippuen itkevät puut sekä pilvet; kuoleman tuuli kansamme toivoja riipii, mutta kummuista kaikuvat kalvat ja kilvet.
Hautausmaalla oli hän kohteliaasti, mutta äänetöinnä vastaan-ottanut enemmän ja vähemmän hienontapaiset surkuttelemiset, jotka aina semmoista tilaisuutta seuraavat. Kaikkien menojen aikana, sekä sisällä kirkossa että ulkona haudalla, ei hänen kasvoissansa huomattu vähintäkään muutosta.
Tuomas oleskeli Jerusalmissa kuusi viikkoa ja kävi kaikissa paikoissa, sekä Betleheemissä että Bethaniassa ja Jordanin joella; hän antoi Vapahtajan haudalla painaa sinetillä merkin uuteen paitaansa, tullaksensa siinä haudatuksi; otti pulloseen vettä Jordanista, ottipa myös multaa ja siunatuita kynttilöitä; kahdeksassa paikassa teetti muistomessuja vainajille, kulutti kaikki rahansa, niin että vaan kotia pääsi ja lähti takaisin kotipuoleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät