Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Oli noin vuosi kulunut Grampianin taistelosta, kun Labeo, joka oli käynyt pohjoisempana kuin koskaan ennen, palasi vanhan tapansa mukaan paastoamaan ja rukoilemaan poikansa haudalla. Kun hän tuli tämän luo, hän näki yhden miehen haamun penkerellä haudan edessä. Tämä mies oli aivan liikkumatta. Labeo katseli häntä kauan ääneti kummastuen.
Hän oli nähnyt sen saman surun rasittaissa, jota hän nyt kantoi oli nähnyt sen, kun ero tuli ja puoliso temmattiin pois ja jälkeen elävä jäi yksin maailmaan. Hän oli nähnyt jälkeen jääneen seisovan rakkautensa haudalla, pyhä rauha kasvoissa ja sydämessä, ja laskevan lemmittynsä hautakammioon ja lähtevän pois eikä kuitenkaan sortuvan.
Puolesta kaikkien kurjien; Puolesta raukkojen nälkäisten: Puolesta viluhun kuolevaisten; Puolesta vetehen hukkuvaisten; Puolesta korvessa kulkevain; Puolesta helteessä huokaa vain; Puolesta kulkiain kerjäläisten; Puolesta haudalla itkeväisten; Puolesta sairasten kituvain; Puolesta vankina riutuvain; Puolesta myös maanpakolaisten; Puolesta orpojen pienokaisten;
Kaatuneitten haudalla. Voi, huutoa, huutoa hirmuista, Mi nousevi taivahalle! Se nousevi katujen hiekasta Ja kertovi Jumalalle: Oi, veljyt surmasi veljensä Nyt tuimassa taistelussa, Ja vuosi hurmetta lämmintä, Kuin sydämest' avatusta!
Raamattu on todellakin aina uusi niinkuin lintujen laulut, niinkuin kevään kukkaset, niinkuin aaltojen kuohu, niinkuin lasten sydämet, niinkuin nuori mies hohtaavissa vaatteissa haudalla, joka tuhansia vuosia sitä ennen varmaankin lauloi ilosta mailman syntymäpäivänä.
"Ole Kristuksen tähden tervetullut", vastasi kapteeni hartaasti ja niin astui hän laivaan. Mutta laivassa oli useampia muitakin pyhiinvaeltajia. Eräs diakoni Omskista oli matkalla Jerusalemiin rukoilemaan Kristuksen haudalla ja kymmenkunta tataaria Bukarasta matkusti Mekkaan rukoilemaan profeetan haudalla.
Niillä istuen vietti hän monta iltahetkeä muistellen entisiä armaita, onnellisia aikoja, milloin sai elää rakastajan ja rakastetun ihanaa elämää, jonka aurinko, Lyylin puhdas sielu, säteili hänen ihanista silmistään lämmittäviä, sulostuttavia säteitään. Eräänä Elokuun iltana tapaamme Hanneksen taas istumassa lemmittynsä haudalla ajatuksiinsa vaipuneena. "Lyyli!" kuiskasi hän.
Prokopius laskee sen kolmeksikymmeneksi tuhanneksi mieheksi ja haavoitettujen määrän vielä suuremmaksi. He olivat joka puolella kaupunkia ahdistaneet piiritettyjä kuolemaa pelkäämättä. Pankratiuksen portilla ja Hadrianuksen haudalla oli heitä kaatunut tuhansittain.
Katkerimmat kyyneleet vuotavat haudalla niiden sanojen tähden joita emme lausuneet, niiden tekojen takia, jotka jätimme tekemättä. "Hän ei milloinkaan saanut tietää, miten paljon häntä rakastin!" "Hän ei koskaan tiennyt, minkä arvoinen hän minulle oli!"
Kallistratos saapui paikalle kasvot ja kaula verisinä. "Cethegus", huusi hän, "kaikki on hukassa! "Barbaarit ovat Roomassa! "He ovat nousseet muurin yli." "Missä", kysyi prefekti soinnuttomalla äänellä. "Hadrianuksen haudalla!" "Oi, päällikkö", huudahti Lucius Licinius. "Varoitinhan sinua!" "Siellä on Vitiges", sanoi Cethegus sulkien silmänsä. "Mistä sen tiedät", kysyi Kallistratos ihmeissään.
Päivän Sana
Muut Etsivät