United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja aina kuin joku rakkaan vainajansa haudalla käy, poikkeaa hän katsomaan vanhan kirkkoherran muistokiveä. Siihen monasti vanha vaari pysähtyy poikansa pojan kanssa. Kyllähän vaari tietää mitä kiveen on kirjoitettu, mutta miten tuo lieneekään aina hän poikaselle virkkaa: "No luepas nyt, oikein selvästi, mitä tuossa seisoo!"
Väen joukossa liikkui myös muudan mies, kaupunkilainen herraspuku päällä ja nauha napinlävessä: se oli ylirakennusneuvos Severin, joka, tarkastusmatkallaan näillä seuduin, oli tullut vanhempaansa, Brosin ja Monin, haudalla käymään.
Onko se osa elämän suuresta vääryydestä, että muutamain täytyy kärsiä niin kovin ja toiset pääsevät vallan helpolla? Heinää ei ole milloinkaan lyöty pohjoispuolella kirkkoa; vaapukkapensaita ja nokkosia kasvaa haudalla. Honor oli hullu, tyttö raukka. Olisivat toki lukeneet rukouksen häntä haudatessaan, vaikka heitä olikin kielletty uskomasta, että hän tuli autuaaksi.
Oi, onnellinen Anna, kun sinne olet jo ennättänyt! Pian seuraan perässäsi ... sen suokoon mulle Jumala! Näin istuin minä tunteitteni valtaamana väsyneen haudalla. Ja tähän vuodatin kyyneleitäni ... ne valuivat runsaasti poskiani pitkin alas hautakummulle. Ah, armas Jumala, kuinka minun suruni on suuri!
Tie meni kirkon sivuitse, jossa Thore yht'äkkiä pisätti portin eteen. Hän katsahti mitään sanomatta Elinan päälle, jonka Elina hyvin käsitti, sillä hän pusersi kovasti Thoren kättä. He menivät kirkko-pihaan, jossa kumpikin pian vaipui rukouksiin äitinsä haudalla.
He saattoivat kantotuolia, jossa Antonina ja Belisarius istuivat. Päälliköt kulkivat jalkaisin. "Missä prefekti asuu", kysyi Belisarius noustessaan kantotuoliin. "Sinun täällä ollessasi päivisin Hadrianuksen haudalla, öisin Kapitoliumissa." Belisarius säpsähti. Kulkue lähestyi Kapitoliumia.
Köyhän kirstua seurasi silloin saattoväki laulaen surullista virttä, jonka pappi, lukkari, omaiset ja ystävät, joita ehkä oli runsaammin kuin rikkaan haudalla, jo etäällä olivat alkaneet. Usein oli sellaisissa tiloissa väenkokous suuri, hartaus Jumalan vapaan taivaan alla rehellinen ja liikuttavat ne huokaukset, joita lähti surun runtelemista sydämistä.
Kuka muu saatti murehtia hänen poikansa haudalla kuin tämä? Labeo heittäysi polvilleen hänen viereensä ja syleili häntä. "Galdus!" hän huusi. "Ystävä, veli, sen pelastaja, jota me molemmat kerta rakastimme, taivas on saattanut meidän yhteen. Me emme saa enään erota."
Niinpä vaan, puuttui puheesen Matti, jos minunkin muijani kuolisi, niin vesikiuluun kastaisin nestuukin, ja sillä mä sitte haudalla tavan takaa silmiäni tuhraisin. Miksi niin, kysyttiin joukosta. No ajattelisivathan plikat silloin, että voi kuin se piti muijansa hyvänä, kuin noin suree; ja totta vieköön, uusia saisin vaikka viisi joka sormeeni.
Olivat seisoneet haudalla ja itkien puhuneet hänestä. Mutta siitä oli jo neljä kuukautta. Sitä uteliaampi oli Helena saamaan tietää, mitä kumman asiata Georgilla saattoi olla. Asia oli nyt semmoinen, että Georg pyysi Helenaa antamaan hänelle ranskan tuntia. Helena rupesi nauramaan ja kysyi mitä ihmettä hän ranskan kielellä aikoi.