Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Minä tiedän että te kaikki käsitätte, että: "sydämettä, Jumalatta on se, jok'ei hartahasti innostuisi puoltamahan tätä maata kuoloon asti." "Kansallishenki on kansassa herännyt; se on sydämiin sytyttänyt toivoa ja tuolle toivolle rupesi jo kipinä valoa koittamaan; mutta aamukoiton valoa uhkaavat synkät pilvet hämäräksi jälleen saattaa! ei, ne uhkaavat sen kokonaan sammuttaa.
Räystähän alla hän nyt makasi Ja synkiähän unehen vaipui, Kissa hänen nukuksissa kohtasi Ja käpälällä selkähän tarttui; Varpunen unestansa havasi, Kun kissa häntä repi ja raateli, Ja kuolema ahisti häntä. Varpunen itkuhun puhkesi Ja rukoili hartahasti: "Elä kissa kulta nyt minua syö Ja tapa näin surkiasti!"
ANDRAEAS. Rukoukset Hätääntyneelle hyödyksi jos ovat, Niin toivo mull' on hyvä, rukoillut Kun olen hartahasti yöt ja päivät. ENSIM
Jopa joutuupi lähemmä, Herran laumoa likeni, Kansa parkuupi pakossa; Mooses huokais hartahasti: »Ei vara edespäin mennä, Sia siirtyä sivulle; Vesi väljä on edessä, Kalliotkin kahden puolen, Jäljessä vihaaja julma; Miekka välkkyypi verinen, Henki huokuupi hevoisten». Kohta kuuluupi humina, Puhui pilvestä Jumala: »Mitä Mooses huokaelet, Valitat niin vaikeasti?
Ken taas riemahtelis tuosta Syvästi ja hartahasti, Ken niin maltitonna juosta Tahtois aamust' iltaan asti Vointiansa tiedustellen, Iloansa ihaellen! Kenpä rukoella koettais Hartahammin onneksensa, Vaikk'ei tuolla muuta voittais, On se oma autuutensa, Toivoin Liljan moisen suoja Rukoella taivaan Luojaa.
Mit' uskomme, se siellä ilmi käypi, ei todistettuna, vaan selviönä kuin ensi totuus, johon uskoo luotu. »Madonna», vastasin, »niin hartahasti kuin voinen vain ma Häntä kiitän, joka mun nosti maailmasta kuolevien. Mut lausukaa, mitk' ovat merkit synkät tään tähden, jotk' on aikaan saaneet, että maan päällä Kainin taru liittyy siihen.»
Työhön ryhtyi hartahasti, Koko syksyn tutkien; Joulu tuli, sujuvasti Luki Stiina mummollen. Nyt ei mummo "lasiansa" Enään yhtään tarvinnut, Hänen lasisilmiksensä Oli Stiina muuttunut. Minna Krohn. Vanha mummo. Kasteli kukkaa vanha mummo, Kukkaa ikkunalla. "Missä on tyttösi, vanha mummo?" "Kaukana maailmalla." "Tiedätkö millä hän kulkee tiellä, Vaivainen mummo kulta?"
Kaikesta mielestäin ja kielelläni kaikille yhteisellä kiitin Luojaa vuoks armon uuden tään nyt hartahasti. Eik' ollut sammunut viel' uhriliekki mun sydämeni, ennen kuin jo tunsin sen olleen Jumalalle otollisen. Sisältä kahden säteen hohtavia punertui loistoja näät silloin; huusin: »Oi, valo-Luoja, kuinka heidät puet!»
tajua sit' ei täällä järki pitäis halumme palaa näkemään se ydin, miss' yhtyy meidän luontomme ja Luoja. Mit' uskomme, se siellä ilmi käypi, ei todistettuna, vaan selviönä kuin ensi totuus, johon uskoo luotu. »Madonna», vastasin, »niin hartahasti kuin voinen vain ma Häntä kiitän, joka mun nosti maailmasta kuolevien.
Isäntä luki pöydän takana. Edellä puolisten oli luettu päivän evankeliumi, veisattu virsi ja luettu Raamattuakin, vaan nyt luki isäntä virsikirjasta »kotona olevaisten rukousta matkalle menneiden edestä». Ja ruoti-ämmä otti osaa hartahasti, käsi poskella, ja ruumis nyökkäsi. »Hyvää iltaa!» toivotti naapurin isäntä, astuessaan pirttiin. »Jumala antakoon!» vastattiin ja isäntä luki lukunsa loppuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät