United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tapanin nähtyään emännän suuret silmät leimahtivat häneen iloisesti ja hän sanoi: "Vai te sitä olette se Korpelan seppä, Harjulan Marian mies, kuten tää insinööri kertoo. Olette niin poikamiehen näköinen, partaakin ilman, haimenia vasta..." "Tuskinpa sitä niin suurta lahjaa kuin partaa saanenkaan."
Kaisa yhä tuijotteli Harjulaan päin, ikäänkuin olisi sieltä lohdutusta odottanut, mutta ei sieltä mitään tullut. Sen vuoksi käski Kaisa-emäntä eräänä päivänä miehensä mennä Harjulaan ja pyytää "Harjulan isäntää" toki kerran heilläkin käymään. Ihmetellen katsahti mies vaimoonsa, mutta kun tuo käsky kuului nöyrältä pyynnöltä, lähti hän sitä täyttämään.
Siitä kevytmielisyydestä on ollut usein surkea seuraus, ja siitä olen varma, että vaivasen kuppikumppani on Harjulan Mari, saakoonpa hänet kuka hyvänsä. Vaikka on hänen vanhempansa niin hartaat uskovaiset, niin yhtäkaikki on hän aivan suruton raiska ja korea kuin riikinkukko. Semmoinen naiminen tulee aivan perkeleen mielen jälkeen eikä Jumalan, ja silloin siinä ei ole siunausta.
Siitä päästyään hän kääntyi kankaittensa takana oleviin tyttöihinsä ja sanoi: "Kuulkaapas, se teidän päivällinen arpaesineenne on se Korpelan seppä, se Harjulan Marian mies, josta olette kuulleet, kuinka se Mariansa tähden lähti kotoaan pois... Eikös lieteen katso silmänne kun ukkomiehestä löitte arpaa." "Vähätpä katsoisi lieteen.
Laulua kuului taampaa harjun rinteeltä metsän sylistä. »Kuka siellä laulaa?» kysäsin. »Kuulustaa olevan tämän toisen talon tyttö, Harjulan Mari», sanoi setä, ja seppämieskin sanoi: »Marihan siellä taas heläyttelee.» »Kylläpä se laulaa vähän liika kauniisti. Aivanko se talonpoikasesta suusta laskee ilmoille tuommoisia säveleitä? Kuunnellaanpa ottaako korva mitä se laulaa.»
Sitäkin vastusteltiin ensi alussa Ilkan Lyyliä ottamasta, vaan kun näkivät, että siinä ei auta ei juonet eikä kauhut, niin lopussa tuli hyvä kaunis. Sen käypi samoin minun kohdassani ja minä otan Harjulan Marin, siinä ei auta ei laupiaat silmätkään. Minä en huoli mistään, vaikka päällään pyörisivät. Menin kotiini ja kun tulin pirttiin, niin huomasin että Samppa makasi kipeänä loukossa.
Sekin toivo petti, kun jo keväthölseissä rupesi Laukkalainen, jolle omistaja oli lähettänyt sitä varten rahaa, parannuttelemaan Harjulaa. Laukkalainen kertoi vielä omistajan itsensäkin muuttavan Harjulaan, kun vaan saa asiansa kaupungissa järjestetyiksi. Ei sitte kovin kaukaa kulunutkaan, kuin Harjulan omistaja jo muutti taloonsa asumaan ja innolla ryhtyi sitä korjailemaan.
Kaisa tunsi, että Harjulan uusi isäntä oli jäykkä naapuri, mutta samalla oikea isännän malli, eikä hänellä ollut vähääkään voimaa vastustamaan tuota miestä. Ennenkuin emäntä ehti asiaansa alottaakaan, sanoi jo Kalle: "minä juuri odottelinkin emäntää tänne?" "Minua? Mistä sinä minua tiesit odottaa?" "No tuon kujoisjutun tautta "
»Niin olette tekin laupiasmielinen kuin Harjulan Marikin», sanoi muori aina. »Harjulassa olin tätä ennen.» Ja sitten kertoi hän miten se Mari häntä hoiti sairaana ja miten aina autti. Kun oli ylistänyt tuota Maria kupliksi veden päälle, sanoi: »Anna Luoja, suo Jumala, anna onni ollaksensa, hyvin ain elääksensä.»
Ja vaate se varren kaunistaa. Näkö ja kokohan on niinkuin Jumala luopi, vaan tavat niinkuin itse tahtoo», sanoi lopuksi setäukko pirttiin astuessamme. Emäntä, joka kuuli sedän viime sanat, kysyi: »Kellä ne niin on?» »Jokaisella muullakin, vaan Harjulan Marista tuolla puhelimme.» »Taidatpa sitä leuhaketta olla jo puhemiessä vieraallesi.